REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Jonnaem puutikkana

Jonnae
m
puutikkana = jonkinlaisena (muttei riittävänä) apuna
Asijassahas se on Eenarrii = joku on ollut mukana touhuamassa, mutta ei ole saanut juuri mitään aikaan
Haetolla = haittana

Monet kainuulaiset – kuten muidenkin murteiden – hokemat ovat sellaisia, että ne tunnetaan vain suhteellisen pienellä alueella eivätkä aukea hokemaa tuntemattomalle millään.

Yksi tällainen on paltamolaissyntyisen kollegani äidiltään oppima ilmaus: Ohas se nyt jonnaem puutikkana.

Äiti on syntyjään Ristijärven Pyhännänkylältä. Kollega ei tiedä, mikä puutikka on, missään muussa yhteydessä hän ei ole kuullut sanaa käytettävän.

Joka tapauksessa sanonta on siis sellainen, että siinä on ainakin jonkinlainen vähättelevä sävy. Kun joku auttaa toista vähäsen, mutta ei välttämättä pyytäjän mielestä riittävästi, voi tämä sanoa toksauttaa, että olihan tuo ies jonninlaisena puutikkana.

Teko oli siis välttävä, mutta ei riittävä.

Myös silloin sanonta on käypä, kun ehtii syödä vähäsen, mutta ei mitään kunnon ateriaa. Siis sev verran että sillä vähän näläkä siirty.

Myönteisessä mielessä puutikkaa ei käytetä. Ei voi siis sanoa, että olipa tuo kunnon puutikkana.

Samaa sukua on ainakin Sotkamon Jormaskylällä tuttu ilmaus, jolla arvioidaan jonkun toisen ihmisen osaamista. Asijassahas se on Eenarrii.

Tällöin vertauksen kohteena ollut ihminen on saanut aikaan jotakin kohtuullisen mitätöntä. On ollut mukana touhuamassa, mutta jälki ei ole ollut hääppöistä eikä tulos mainittava. Usein kyseinen ihminen on ollut enemmän haetolla tai saanut jopa pientä vahinkoakin aikaan, mutta häntä ei haluta siitä tämän kummemmin kuitenkaan moittia, sillä tarkoitus on ollut hyvä.

Sanontaa voidaan käyttää joskus keskenkasvuisista, mutta useammin se liitetään aikuiseen, toistaitoiseen ihmiseen.

Kuka on se Einari, josta sanonta on saanut alkunsa, ei liene enää kenenkään tiedossa, mutta muistan niin äitini kuin mummonikin sitä käyttäneen ja se on tarttunut jo lapsena myös omaan puheeseeni.

Jotakuta voi kummastuttaa Eenarrii-muoto. Se on yksi kainuun murteen moninaisista -kin-liitteen muunnoksista. Kainuun murteessahan -kin-liite ei esiinny käytännössä koskaan sellaisenaan vaan joko muodossa -ki, jota seuraa seuraavan sanan alkukirjain, johon liitteen n on siis assimiloitunut (kirveskip putosi); n:n jäljessä muoto on -ni + assimilaatio (minunnik kotona); pelkkä k, joka on assimiloitunut seuraavan sanan alun kanssa tai sulautunut siihen (teälläek kirkonkylällä, kivojaek koskie); -hi + assimilaatio (sehit talo, tekkööpip pahhoa).

Näiden neljän perusmuodon lisäksi kainuun murteessa voi olla samanlaisia risteymiä kuin sydänsavolaismurteissa (minunnii, sehhii homma, mitä mihhii, sehhiik kävely).

Asijassahas se on Einarrii voisi siis yhtä hyvin esiintyä vaikkapa muodossa Asijassa/assiessahan se on Eenarihi.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »