REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Kyllä se huokkuu

Huokua = hengittää
Hiiskaa= puhua

Sitä mukaa kuin asioita tutkitaan ja niistä saadaan enemmän tietoa, tuntuu, että yhä useampi asia muuttuu vaaralliseksi. Tupakointi ja päihteet ovat tietenkin pahasta, samoin eläin- ja transrasvat, mutta myös hiilihydraatit, punainen liha ja monet aiemmin ihan herkullisina pidetyt sienet. Joku vuosi sitten Ruotsissa keksittiin, että perunalastutkin aiheuttavat syöpää.

Yksi jos toinenkin on harmistuneena jo kerennyt puuskahtaa, että jos elämässä jotain lystiä löytyy, se varmasti pian kielletään.

Eihän sitä saesi ku hyvih hilijjoo huokuo, parahti taannoin muuankin tuttu eikä ollut varmaan kovin kaukana totuudesta. Ulkopaikkakuntalainen meni hämilleen eikä ymmärtänyt, mitä siis saisi tehdä?

Hämmennystä saattaa herättää myös seuraavanlainen vakavasti sairaan vuoteen äärellä kuultu keskustelu: Huokkuuko se? Kyllä se vielä vähäh huokkuu.

Että mitäkö huokuu? Lämpöäkö? Eikö moisen dokumentointi ole sentään viimeisestä elämänlangastaan kiinni pitävän vieressä melko makaaberia?

Ei, kun on kyse kainuulaisista.

Vaikka yleiskielessä esimerkiksi uuni huokuu lämpöä, joku ihminen voi huokua kuvaannollisesti hyvyyttä ja joku toinen taas suoranaista pahuutta, kainuulainen huokuu aina hengittäessään.

Toki huokuminen voi myös kainuun murteessa olla yleiskielen merkityksessä ja hiipuvasta nuotiostakin huokua vielä hitusen lämmintä, mutta aivan yhtä pätevä käyttötarkoitus on siis hengittäminen.

Samaa, huo´unko vai en, lienee tässä eräänäkin aamuna käynyt myös kissamme tutkimassa, kun en uhallanikaan liikauttanut eväänikään kissan sinnikkäästä rälleemisestä huolimatta. Kissa kävi nuuhkimassa ihan nenäni ja suuni edestä pitkään ja hartaasti, kulkeeko vielä hengitys. Viiksikarvojen kutittaessa nenääni, vei kissa lopulta tahtojen taistossa voiton.

Olettaa voi, että kainuulaisten huokuminen on samaa kantaa kuin huoahtaminen ja huokaiseminen.

Mitä kainuulainen puolestaan ei muiden mielestä kovin helposti tee, on hiiskaminen. Siinä on eikä hiiska mittään. Ei soattanu sanallakkaan hiiskoa vaekka vallan varmmaan tiesi, kenet ne valihttoo.

Kainuulainen hiiskaa tarkoittaa aivan samaa kuin yleiskielen hiiskua. Yleensä sanaa käytetään vain kielteisessä merkityksessä olla hiiskamatta. Kun kainuulainen ei hiiska, hän on yksinkertaisesti vaiti. Merkitys on siis sama kuin että joku ei virka mitään.

Viime mainittu verbi on nykykielen puhujille tosin käynyt kovin vieraaksi; ärsyttävän usein kansanomaista puhetyyliä tavoittelevan kuulee mm. radiossa väittävän, että on joku virkannut (!) sitä tai tätä. Onpa toki saattanut virkatakin, mutta eihän sillä tavalla puhetta synny vaan käsityö.

Yleinen sanonta on ainakin kainuun murteessa, että Siinä o ku hevonen eikä virka mittään. Tämän sanoja ei kuitenkaan odota puhetta, hän vain etsii etsimällä jotain. Edellä mainittu tokaisu pääsee suusta, kun etsitty esine sitten löytyykin aivan näkyvältä paikalta, hevonenhan ei yleensä jää huomaamatta. Hoksaamattomuuden tehoa vielä täydennetään sillä, että mainittu on hiljaa.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »
  • Tuoreimmat

    Musta perjantai pelastaa marraskuun 12 minuuttia sitten | 0
    Karhujutun tuomiot joulukuussa 22 minuuttia sitten | 0
    Karhujutun tuomiot joulukuussa 38 minuuttia sitten | 0