REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Kynsi ja käpälä

Yhtä se on kynsi ku käpälähi = ollaan samaa perhettä

Sama nahka nokan peässä = saunaan sopii mennä eri sukuopuoltenkin alasti, alastomuutta ei tarvitse hävetä

Moaliman tavaralle ei pie olla loppasuuna = parempi säästää kuin tuhlata

Aeka tavaran kaopihttoo = kaikkea ei kannata heittää pois, sillä myöhemmin tavaroille voi tulla köyttöä

Yhtä se on kynsi ku käpälähi, tokaisi tuttuni taannoin. Minua pakkasi naurattamaan. Niinhän se nimittäin on, ja hyväpä olisi, jos useampikin ihminen sen tajuaisi.

Mistä tuttuni siis puhui? No tässä nimi nietussa tapauksessa pojastaan, jolle oli antanut vähäisestä palveluksesta reippaanlaisen korvauksen. Olin kiusoitellutkin, että tulipa edulliseksi teettää työ perheenjäsenellä. Tuttuni arveli, ettei nuorella miehellä kuitenkaan liikoja rahoja ole, eikähän tuo kauas itseltä ei mene, jos lapselle menee. Sukkuun koettuu.

Ilmaus on hieman samaa sukua kuin määritelmä: sama nahka nokanpeässä, jota tosin olen kuullut käytettävän vain hyvin konkreettisessa merkityksessä. Puheena oli tuolloin saunominen ja se, voivatko eri sukupuolta olevat ihmiset mennä saunaan ilkosillaan. Puhujan mielestä voivat, sama nahka kun peittää kaikkia ruumiinosia ja pesseötymmäähän sitä saonnaan männään eikä muun taotta.

Kynsi ja käpälä -vertauksessa on kyse perheestä, mutta mikäpä ettei sitä voisi soveltaa laajemminkin kaikkialle, missä yhteisestä pussista lopulta syödään ja yhteinen etu on kyseessä, näin vaikkapa työpaikalle. Eli että niin hyvä kohtelu/panos kostautuu myöhemmin hyvänä tuloksena, huono kalahtaa vielä omaan nilkkaan tai tässä tapauksessa käpälään.

Sitä paitsi Kainuussakin on aina tiedetty, että yhteisie ne on köyhien tavarat.

Toisaalta kainuulainen tietää myös, että vaurastumiseen tarvitaan nuukuutta, moaliman tavaralle ei pie olla loppasuuna ja markassa on pennin alku.

Tai kuten mm. Paltamossa todetaan: Joka ei pennistä kiinni pijä, se ei markkoakaan taskussaan kanna ja Pennistä se luku lähtöö. Sitä paitsi yrittämättä ei saa mitään: Ei markat moaten tule, isttuin isot hyvvyyvet.

Säästävyyteen opastavan Aeka tavaran kaopihttoo -sanonnan olen itsekin sisäistänyt tuskaisen kirjaimellisesti. Mitään ei saisi heittää pois, kun joskus niille kuitenkin tulee käyttöä. Rompetta siis riittää.

Mutta tänä kesänäpä vanhan kansan viisaus tuli esiin, kun kävimme tyttäreni kanssa varastoa läpi ja sieltä löytyi omia ja mieheni 80-luvun vaatteita, muun muassa liki käyttämättömiä pukuja. Tyttärelleni ja hänen ystävilleen kelpasivat paremmin kuin hyvin. 80-luku kun on nyt niin retroa että.

Taru Paavoseppä

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »