REFRRER:path /

Talvivaara

Sotkamossa sijaitsevalla Talvivaaran kaivoksella käytetään bioliuotusmenetelmää, jonka on arveltu mahdollistavan köyhän malmin taloudellisesti kannattavan hyödyntämisen.
Kaivos aloitti toimintansa lokakuussa 2008.
Talvella 2010-2013 sattui kipsisakka-altaissa kolme suurta vuotoa.
Marraskuussa 2014 Talvivaaran tuotantoyhtiö meni konkurssiin.
Vuoden 2015 kesällä valtio otti tuotantoyhtiön haltuunsa ja muutti kaivoksen nimeksi Terrafame.

 

« »
Tiina Suutari
Talvivaaran ex-teknologiajohtaja Marja Riekkola-Vanhanen todisti Talvivaara-oikeudenkäynnissä Kainuun käräjäoikeudessa tiistaina. –Onneksi se on nyt ohi, hän totesi heti kuulemisensa jälkeen.

Metallintuotanto voi tyssätä talveen

Bioliuotusmenetelmän
kehittäjän mielestä
Terrafame rakentaa
kasoja väärään
vuodenaikaan.

Tiina Suutari

Talvivaarassa käytetyn bioliuotusmenetelmän kehittäjän Marja Riekkola-Vanhasen mielestä Terrafame aloittaa louhinnan ja kasojen rakentamisen väärään aikaan.

Riekkola-Vanhasen mukaan Talvivaaran malmissa uinuvat mikrobit tarvitsevat lämpöä herätäkseen toimimaan. Kun kasa rakennetaan talvea vasten, ympäristön lämpötila painuu helposti liian alhaiseksi.

– Kasat pitäisi rakentaa aikaisin keväällä, kun edessä on lämmin kausi. Tilanne on nyt aivan eri kuin silloin, kun kasat ovat koko ajan toiminnassa. Toimivia ja lämpöä tuottavia kasoja voi uudistaa ja rakentaa ympäri vuoden.

Mustaliuskeessa olevat mikrobit tarvitsevat kunnolla toimiakseen yli 20 asteen lämpötilan. Silloin mikrobit alkavat kasvaa nopeasti ja liuottaa malmista metalleja. Mineraalien biologinen hapetus tuottaa lopulta itsessään lämpöä.

– Nyt kun mikrobit nukkuvat kivessä, ne tarvitsevat herättelyjakson, jolloin kasteluveden on oltava reilusti yli 20-asteista. Jos kasteluvesi on sitä kylmempää, bakteerit kasvavat heikosti.

Ja jos bakteerit eivät toimi, metalleja liukenee vain vähän eikä vettä haihdu. Tällöin kasat voivat jäätyä.

Riekkola-Vanhasen mielestä ratkaisun voivat tarjota esimerkiksi reaktoreissa keinotekoisesti kasvatetut bakteerit, joita lisättäisiin kasoihin käynnistysvaiheessa.

– Mutta tuotetun mikrobimäärän pitää olla valtava, jopa satoja kuutioita bakteerimassaa.

Bioliuotuksen asiantuntija ei juuri muutoin halua arvioida Terrafamen menestymisen mahdollisuuksia, vaikka sanoo pohtineensa kaivoksen tulevaisuutta paljon.

Hän teroittaa vain, että kaivoksessa tarvitaan kipeästi bioliuotuksen kovan tason asiantuntijoita.

– Niitähän (Lauri) Ratia jo kertoi maailmalta etsivänsä.

Riekkola-Vanhasen mielestä 30 000 tonnin vuotuinen nikkelisaanto on Terrafamessa periaatteessa mahdollinen, ”jos hommat osataan tehdä oikein”.

Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia kertoi viime viikolla, että kaivos aloittaa louhinnan syyskuussa. Tarkoituksena on saada primääriliuotuskasoille neljä miljoonaa tonnia malmia ennen talvea. Myös metallituotantoa ajetaan ylös vähitellen.

Ratian mukaan täyteen eli 30 000 tonnin nikkelituotantoon Terrafamessa päästään vuonna 2018.

Valtion täysin omistama Terrafame etsii parhaillaan yhtiölle toimitusjohtajaa kansainvälisellä haulla.

"Mikään ei ollut tahallista"

Tiina Suutari

Talvivaaran bioliuotuksen asiantuntijan, yhtiön ex-teknologiajohtajan Marja Riekkola–Vanhasen mukaan Talvivaarassa tehtiin kaikki niin hyvin kuin mahdollista.

- Tapahtui vahinkoja, mikään ei ole ollut tahallista. Tunnen ja tiedän nämä asiat, Riekkola-Vanhanen vakuuttaa Kainuun Sanomille Talvivaara-käräjäsalin ulkopuolella.

Riekkola-Vanhasta kuultiin tiistaina Talvivaara-oikeudenkäynnissä todistajana. Hän toimi Talvivaarassa teknologiajohtajana 2004–2009. Bioliuotusmenetelmän kehittäminen Talvivaaran malmille ja olosuhteille sopivaksi on pitkälle hänen työtään.

Esitutkintamateriaalin perusteella Talvivaaran suunnittelu- ja rakentamisvaiheita leimasi kova työtahti. Riekkola-Vanhanen kuvailee käräjäsalissa, että työviikot olivat välillä 60-tuntisia.

- Oli ehdottomasti parempi, että töitä tehtiin intensiivisesti. Tuhat ongelmaa tuli, mutta jokainen saatiin yksi kerrallaan ratkaistuksi. Lisäaika ei olisi tuonut mitään lisää.

Poliisin kuulusteluissa Riekkola-Vanhanen oli todennut, että aikoinaan olisi kannattanut istua alas harkitsemaan asioita tarkemmin.

- Tällä hetkellä en ole enää tuota mieltä. En muista nyt, mikä mielipiteeni silloin aiheutti.

Kiireestä huolimatta bioliuotuksen asiantuntija sai mielestään tehdä kaikki tarvittavat kokeet kaivoksen suunnitteluvaiheessa.

- Kyllä kaikki tehtiin. Voi olla, että niistä kiisteltiin, mutta kaikki loppujen lopuksi tehtiin.

Riekkola–Vanhanen sanoo, ettei sulfaattiin tai natriumiin kiinnitetty huomiota, koska "niillä ei ollut mitään rajaa eikä merkitystä".

- Natrium- ja sulfaattipäästöt olivat ihan normaaleja. Tilanne muuttui, kun prosessissa käytetyt vesipesurit eivät riittäneet ja käyttöön otettiin natriumkuormaa aiheuttava lipeä.

Mangaanipäästön osalta Riekkola-Vanhanen toteaa, ettei aine täysin saostu ympäristöluvan vaatimassa ph:ssa. Kun syyttäjä pyytää ex-teknologiajohtajalta arviota, miksi ph oli määritelty liian alhaiseksi, Riekkola-Vahnanen vastaa, ettei tiedä.

- En ymmärrä, eikä se ole minun asiani miettiäkään.

Riekkola-Vanhasen mukaan toimitusjohtaja Pekka Perä johti Talvivaaran suunnittelua taitavasti. Johtoryhmä kokoontui säännöllisesti ja asiantuntijoita kuultiin aktiivisesti.

Perää Riekkola-Vanhanen kuvailee "hämmästyttävän nopeaksi asioiden omaksujaksi", jolla oli ymmärrys myös tutkimusvaiheen asiasisällöstä.

Mistä haasteet sitten aiheutuivat? kysyy syyttäjä.

- Tämä on taitolaji. Pilottia hoidettiin huolella kuin keskoskaappia. Kun siirryttiin isoon mittakaavaan, ihmiset eivät täysin tiedostaneet, miten tärkeitä kaikki yksityiskohdat ovat. Tätä ei pitkään aikaan tajuttu.

Talvivaara-käräjät jatkuvat vielä viikkoja todistajien kuulemisella.

Syytettyinä ovat toimitusjohtaja Pekka Perä ja kolme muuta kaivoksen johtohenkilöä, joille syyttäjä vaatii ehdollisia vankeustuomioita törkeästä ympäristön turmelemisesta.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti


Lue lisää aiheesta

« »

Kuka?

Marja
Riekkola-Vanhanen

Biokemisti, filosofian lisensiaatti

Talvivaarassa käytetyn bioliuotusmenetelmän "äiti". Menetelmää ei oltu koskaan aikaisemmin käytetty nikkelin teollisessa tuotannossa eikä Suomen kaltaisissa kylmissä olosuhteissa.

Aloitti Talvivaara-projektissa vuonna 2004.

Tekes-rahoitteisia Talvivaara-projekteja oli kaikkiaan neljä, joissa Riekkola-Vanhanen toimi tutkimusjohtajana. Tutkimuksissa kaivosalueelle rakennettiin mm. pilottikasa, jonka avulla osoitettiin menetelmän toimivuus.

Jäi eläkkeelle Talvivaarasta vuonna 2009.

Oli Talvivaaran merkittävä omistaja, mutta luopui suurimmasta osasta omistuksistaan vuonna 2013.

Valittiin vuoden luonnontieteilijäksi vuonna 2007.