REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Missäpä kävijä?

Tällä palstalla käsitellään kainuun murteen ilmauksia. Mukana on sekä uutta aineistoa että otteita Kainuun sanomissa vuosina 1998 – 2005 ilmestyneistä Kaenuun kieltä -pakinoista.

Paitsi sanastoltaan ja ääntämykseltään, kainuun murre poikkeaa yleiskielestä usein myös nomininen ja verbien taivutukseltaan. Yksi tällainen kieliopillinen ”kummallisuus” on verbien monikon toisen persoonan taivutus imperfektissä ja konditionaalissa. Sitä on kahta tyyppiä ja kumpikin poikkeaa yleiskielestä.

Kainuulainen ei esimerkiksi sano, että te tulitte meitä vastaan vaan työ tulitta meitä vast(t)aan. Ei: Lähdittekö äsken vaan: lähittäkö työ äskön. Ei antaisitteko anteeksi vaan: antasitta ant(t)eeksi.

Sama -tta, -ttä -pääte on vallalla monikon toisen persoonan muodoissa myös pohjalaismurteissa ja muissa savolaismurteissa.

Siis: Mänittäkö työ harhhaan, juottako työ kahvvee, mistä työ tuletta, mihinkä työ määttä, kävittäkö työ siellä kylässä, oottako työ iham pölijie, tulisitta uuvestaan.

Tai taannoin yhdestä mielipidekirjoituksesta eteeni tullut verraton: valehteletta, myö ei uskota.

Etelä-Kainuussa on näiden muotojen rinnalla esiintynyt ja ainakin Sotkamossa esiintyy vieläkin vanha savolainen imperfekti- ja konditionaalityyppi sanoja, mänijä, kävijä, tulija.

Mitä työ sanoja? Olijako työ siellä iha yksinnään? Missäpä kävijä? Nukkujako työ makkeesti? Työ tietenni rälläsijä älyttömänä. Turrasijako pitk(k)äänni? Hakijako työ kaokoohi niitä lamppaeta?

Edesmenneen kainuun murteen expertin, professori Alpo Räisäsen mukaan tätä tyyppiä on voinut kuulla vielä 1960-luvulla myös Kuhmossa, Kajaanin Lahnaskylässä ja ”yllättäen Vaalan Veneheitossa ja Niskankylässäkin”. (Kainuun murteiden ja nimistön opas, 1982)

Sotkamossa on Räisäsen mukaan säilynyt harvinaisena vielä myö ottima -tyyppiin rinnastuva ikivanha -ta, -tä -pääte monikon toisessa persoonassa: Joko työ uita. Sen rinnalla tosin Räisäsen mukaan esiintyvät myös muodot: uija ja uitta.

Vastaavasti yhä elävä muoto, ainakin vanhemmilla ihmisillä, on Sotkamossa: Söetäkö työ jouttuin, joetako työ palijon?

Aivan samaa muotoa on ikänsä Sotkamossa asuneen isoäitini käyttämä lausahdus, jolla hän rahoitteli meitä lapsia ja jonka muisto hykerryttää mieltäni vieläkin: Olttaan hilijoo/hilijjoo, soahhaan jänis. Sana jänis voi kainuussa tosin esiintyä myös muodossa jänes.

Ei mummo mikään metsästäjä ollut, vaikka vanhuusvuosiinsa saakka metsässä kuhkikin – hän kykki siellä marjoja ja sieniä poimimassa, elanto kun oli mökin muorin nyhdettävä pienistä palasista.

Kyse on vertauksesta; saalista tulee, kun malttaa odottaa rauhassa. Ja niinhän se on, mummoni ohje on monessa paikassa pätevä tänäkin kiireisenä aikana, jolloin tahdotaan hötkyillä yhden jos toisenkin asian perään.

Rauhallisesti odottamalla ja mielensä malttamalla pääsee usein parempaan tulokseen.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »
  • Tuoreimmat

    Kotitöissä oppii kädentaitoja 8 minuuttia sitten | 0
    Yläkerta: Ei uusia sotalaivafarsseja 43 minuuttia sitten | 0