REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Mölijällä

Mölijä = erityinen kosken viereen kivistä tehty rakennelma

Marjatta Kurvisen jutussa (3.11.) kerrottiin, että Kainuun möljien inventointi oli alkanut Kuhmon Katerman- ja Suituankoskilta. Uutisessa kerrottiin, että Kainuussa möljällä tarkoitetaan kosken viereen veneen ylävirtaan vetoa varten rakennettua, kivillä täytettyä jopa satojen metrien pituista hirsiarkkua. Möljiä on jutun mukaan Kainuussa kaikkialla koskien äärellä.

Itse en syntyjään sotkamolaisena ole koskaan möljään törmännyt. Myöskään sotkamolaissyntyinen mieskollega ei ollut kuullut Sotkamossa käytetyn sanaa möljä. Kajaanilaissyntyinen työtoveri taas tiesi kertoa, että hehän menivät aina lapsina mölijälle Kajaaninjokivarteen kalaan.

Jormasjokivarressa eli kotikylälläni ei tosin ole moista rakennelmaa. Ehkäpä kylältä ei ole soudettu tervaa Ouluun, jolloin raskaita veneitä ei ole tarvinnut palatessa vetää vastavirtaan. Joen kosket ovat tosin varsin lyhyitä ja pieniä, joten veneen lienee saanut ylös sauvomallakin.

Sotkamossa ei möljiä tai siis murremuodossa mölijiä liiemmälti liene muuallakaan, siitä kertoo tarina mieheni lapsuudesta. Rantsilassa syntynyt ja kaikki lapsuutensa kesät Haukiputaan mummolassa viettänyt mieheni muutti Sotkamoon kesken kansakoulun ensimmäisen luokan. Kun hän pyysi kavereita, että lähetään mölijälle, kukaan ei vastannut.


Syy oli yksinkertainen: kukaan ei ymmärtänyt, mitä poika kysyi. Oulun seudun murteessa mölijä

tarkoittaa mitä tahansa laituria. Olisivat sotkamolaispojatkin varmaan laiturille lähteneet vaikka leipiä heittelemään, kielimuuri tuli kuitenkin vastaan.

Yhtä tyrmäävän kohtalon kokivat avojalakaset oululaiset tyttäremme. Vanhempi tyttäristä oli Kajaaniin muuttaessamme viiden. Kun kavereiden jättäminen oli tietysti kipeä paikka, etukäteen oli muuttoa mainostettu sillä, että naapurissa on samanikäinen tyttö, josta hän varmasti saa kaverin.

Kun tyttäreni sitten meni kysymään: Alakko nää mua? sai hän vastaansa mykän katseen. Onnettomana tyttö tuli parkuen sisälle: Se ei ala mua! Arvasin heti, että nyt on kyse väärinkäsityksestä.

Äitien kesken asiaa sitten selviteltiin. Kun kysymyksen merkitys valkeni myös kajaanilaistytölle, tuli kolmikosta (siis kahdesta tyttärestäni ja naapurin tytöstä) liki erottamattomat kaverukset, ystäviä he ovat vielä aikuisinakin.

Kainuulaislapset kysyvät: Voit sä olla? Tai kun ollaan tutumpia, pelkästään: Voitko?

Näin suuri voi murteen merkitys olla.

Kysyin pari viikkoa sitten, muistaako joku lukijoista, miten jatkuu sanonta Typerehä kourraasi, kun en sitä kuolemaksenikaan itse muistanut. Sotkamon Naapurinvaaralla lapsuutensa viettäneeltä Sirkka Huoviselta tuli oitis vastaus: …ja ryyppee suuhusi.

No niinpä tietenkin.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »