REFRRER:path /
Juha Neuvonen
Opettajat Veli-Pekka Piirainen ja Mikko Romppainen, opiskelija Juuso Turunen, opettaja Antti Seppänen sekä opiskelija Juuso Martikainen ovat ylpeitä Kajaanin ammattikorkeakoulun hyvästä maineesta pelialan kouluttajana.

Näpeissä ehkä onnenkantamoinen

Tiina Suutari Teksti // Juha Neuvonen Kuvat

Kello oli yksi yöllä. Kajaanin Raatihuoneentorilla oli hiljaista, kesäyön valo viipyi kaupungin yllä oudon valjuna.

Yrittäjä Sako Salovaara käveli edestakaisin Kauppakadun kattohuoneistossa, kodissaan mutta samalla myös Rusto Gamesin toimistossa. Järjestely oli paitsi kätevä myös pakollinen. Aloittavan peliyrityksen hillot olivat niukat. Muutaman tuhannen euron kuukausitulot oli nuoltava tarkasti talteen eikä isompaa rahaa toimitilavuokriin juuri ollut. Siksi Salovaara ja yrityksen kaksi muuta osakasta, Ville Siuruainen ja Juha Lampen, asuivat työpaikallaan. Isoon kerrostalohuoneistoon oli yhdessä rakennettu pelikehitystoimisto. Kolmikon sängyt oli sijoitettu kauimmaisiin nurkkahuoneisiin, niihin joihin aurinko ei päivällä yltänyt. Olohuoneessa mustat tietokoneet tuplanäyttöineen puskivat kuumuutta valmiiksi lämpimään asuntoon.

Salovaara pysähtyi tuijottamaan ikkunasta. Hän kertasi mielessään mitä Microsoftille toimitetuissa dokumenteissa oli jo kerrottu, ja mistä Seattlen toimiston väki oli toivonut sähköpostiviestissään lisätietoja. Ne hänen pitäisi ainakin pystyä puhelimessa selventämään.

Sydän lepatti.

Entä jos jenkit kysyvät jotain yllättävää? hän pohti ties monettako kertaa viimeisten viikkojen aikana.

Ainakin jännittäminen vihdoin loppuu. Tänä yönä puhelin pirahtaa, ja Microsoft tenttaa Salovaaralta haluamansa lisätiedot. Sitten amerikkalaisen pelijätin pitäisi päättää, solmiiko se sopimuksen Rusto Gamesin kanssa konsolipelin jakelusta vai ei.

Sopimus merkitsisi Rusto Gamesille lähes kaikkea, eniten tulevaisuudenuskoa. Ilman sopimusta yhtiö voisi ehkä sitkutella kuten tähänkin saakka, pienillä mobiilipelien tulovirroilla ja alihankintatöillä. Se voisi myös yrittää pelin julkaisua vaikka PC-alustalla, mutta iso kehitysharppaus jäisi saavuttamatta. Ei olisi edelleenkään rahaa investointeihin eikä menestyspelin kehittämiseen.

Microsoft-kumppanuuden liukuminen näpeistä tarkoittaisi myös kolmen ihmisen vajaan kahden vuoden pelikehitystyön valumista hukkaan. Salovaara ei uskaltanut laskea, mitä menetys olisi rahassa, jos yrittäjät maksaisivat itselleen edes siedettävää palkkaa.

Nyt he tekivät töitä köyhyysrajalla, kärvistelivät läpimurron toivossa.

Elintärkeä puhelu ei lopulta kestänyt kuin kymmenisen minuuttia, Salovaara muistelee helmikuun auringossa. Amerikkalaiset kysyivät vain muutamia tarkennuksia Rusto Games aiemmin toimittamiin tietoihin. Sitten he ilmoittivat, että sopimus on tulossa: Microsoft julkaisee Ruston silmäterän Sparewaren Xbox One -alustalla.

Pelin julkaisemiseen on nyt enää viikkoja, korkeintaan kuukausia. Teaseri on jo ulkona.

Very well played.

Pienen, tuntemattoman peliyhtiön on äärimmäisen vaikeaa päästä ylikansallisten laitevalmistajien kanssa yhteistyön alkuun, mutta se joka pääsee, saattaa iskeä kultasuoneen.

Suomalaisilla pelinkehittäjillä on maailmalla erinomainen maine, mutta siihen Rusto Gamesin ulkopuolinen vetoapu loppui. Vanhoja kontakteja Microsoftin suuntaan ei ollut, mutta nyt yhtiöllä on isovarvas tukevasti oven välissä, iloitsee Salovaara.

Vaikka konsolipelin julkaiseminen ei vielä tarkoita takuuvarmaa menestystä, mahdollisuudet siihen ovat ainakin hyvät. Kun mobiilipelejä julkaistaan satoja joka päivä, on konsolipelikentällä huomattavasti hiljaisempaa. Niitä ilmestyy koko maailmassa vain joitain kymmeniä kuukaudessa. Suomen noin 300 peliyrityksestä vain parikymmentä kehittää konsolipelejä. Epäsuhtaa selittää ainakin osittain riski. Konsolipelin kehitystyö vie moninkertaisesti enemmän aikaa kuin mobiilipelin.

Salovaara laskee, että jos Xbox One -laitekanta liikkuu miljoonissa, ja heidän peliään ladataan vähintään kymmeniä, ellei satoja tuhansia kertoja, syntyy Rustolle yhdestä pelistä tuottoa sadoista tuhansista muutamaan miljoonaan euroon. Viralliseksi tavoitteekseen ja Finnveran lainan perusteeksi yrittäjät ovat arvioineet Sparewaresta puolen miljoonan euron tulot.

– Katsotaan mitä sitten tehdään. Siihen vaikuttaa miten paljon rahaa lopulta tulee, 200 000 tai 2 miljoonaa euroa ovat kuitenkin hyvin eri asioita. Tavoitteena on joka tapauksessa jatkaa pelinkehitystä omalla tahdilla ja niin kuin itse haluamme.

Kun Microsoft-sopimus syntyi, ilmaantui myös Rusto Gamesin ostosta kiinnostuneita. Yrittäjät eivät annetuille ja Salovaaran sanoin ”huonoille” tarjouksille lämmenneet. Itsenäisyys ja täysi päätäntävalta ovat heille tässä vaiheessa hyvin tärkeitä. Silloin pelikehitystä saa tehdä miten tahtoo.

Salovaaran mukaan yhtiö pitäytyy tästedes konsolimaailmassa. Mobiilipelien taistelutantereelta ei ole jäänyt muuta kuin kokemusta käteen.

– Se on nähty, niitä me emme enää tee.

Kun myynti alkaa, Rusto kehittää Sparewareakin edelleen. Viat korjataan, ominaisuuksia lisätään.

Salovaara selittää, että Spareware on 1–4 pelaajan räiskintäpeli, jossa huumori lyö yli laidan. Pelaajan tavoitteena on paitsi tappaa vihollisensa myös lopettaa tulevaisuuden Helsingin ”suoran demokratian aiheuttamat ongelmat”. Pelinkehittäjä ei halua avata ajatusta liikaa, mutta sanoo, että idea saattaa olla peräisin nousevasta eurooppalaisesta populismista. Tulevaisuuden suora äänestysjärjestelmä tarjoaa ihmisille epäselviä, mustavalkoisia vaihtoehtoja ja seuraukset ovat odottamattomia. Äänestystulokset ovat ristiriidassa ihmiskunnan edun ja toisaalta kaupunkia pyörittävän tekoälyn kanssa. Siksi robottien eli pelaajien on tuhottava ”paha, suora demokratia ja äänestysjärjestelmä”.

– Taustatarina ei kuitenkaan ole pääpointti, vaan se, että pelaamalla voi pitää hauskaa kavereiden kanssa, ja että kuka tahansa voi tarttua ohjaimiin.

Rusto Games on perustettu Kajaanin ammattikorkeakoulun osuuskunnan Kajak Gamesin siipien suojassa vuonna 2011. Yhtiö irtaantui ammattikorkeakoulusta ja sen hankkeista noin vuosi sitten, muutti Kauppakadulle ja työllistää nyt yrittäjien lisäksi kaksi muuta henkilöä.

Alun perin espoolainen Salovaara, pudasjärveläinen Siuruainen ja lieksalainen Lampen jäivät Kajaanin hyvien paikallisten verkostojen vuoksi. Ammattikorkeakoulu, Kainuun Etu Oy ja muut alan yrittäjät tukevat toisiaan. Salovaara kehuu, että Kajaanin ammattikorkeakoulusta saa ”maan parhaat harjoittelijat”, sillä koulu on ymmärtänyt panna opiskelijansa tekemään pelejä heti opintojensa alusta saakka, toisin kuin muut alalle kouluttavat suomalaiset oppilaitokset. Kainuun Edun hankkeet puolestaan auttavat pelifirmoja muun muassa julkaisijoiden, sijoittajien ja rahoituksen metsästämisessä. Äskettäin Rusto Gamesin väki pääsi Kainuun Edun mukana Lontooseen esittäytymään kansainvälisille sijoittajille. Vielä pelimerkkejä ei irronnut, mutta myöhemmin ehkä.

Salovaaran mielestä Kajaanista ei peliteollisuuden näkökulmasta puutu muuta kuin menestystarina. Jos yksi menestyisi, muutkin ponnistaisivat imussa jäntevämmin. Kajaani tarvitsisi oman Fingersoftinsa.

Yhden miehen kempeleläinen peliyhtiö Fingersoft julkaisi vuonna 2012 mäkiautopelin Hill Climb Racingin. Tähän mennessä peliä on ladattu jo noin 300 miljoonaa kertaa, se on yksi maailman ladatuimmista. Vuonna 2014 yhtiön liikevaihto ylsi 13 miljoonaan ja voitto 8 miljoonaan euroon. Voittovyöryjensä turvin yhtiö on laajentanut toimintaansa pelijulkaisijaksi. Fingersoft vauhdittaa siis Oulun seudulla kaltaistensa kasvua ja tarjoaa alan työpaikkoja.

Voisiko Rusto Games olla alan ensimmäinen menestyjä Kainuussa?

– Ehkä. Eihän sitä tiedä, Salovaara sanoo.

Hän uskoo, että jos Rusto todella saavuttaisi miljoonatuotot, voisivat yrityksen omistajat innostua sijoittamaan suoraan muihin kainuulaisiin peliyrityksiin. Alueella on huipputiimejä, Salovaara vakuuttaa.

Jo perustettuja, puhtaasti peliyrityksiä Kainuussa on vajaa kymmenkunta. Niistä ehkä tunnetuimpia ovat Ruston lisäksi Kasvu Open 2015 -voittaja Critical Force Entertainment, virtuaaliympäristöihin ja liikunnalliseen pelaamiseen erikoistunut CSE Entertainment, pelinkehittäjät TJR Games Oy ja Taiga Studios Oy sekä pari vuotta vanha startup Afterlife Entertainment. Moni yrityksistä työllistää vain muutaman ihmisen omistajiensa lisäksi.

Kainuun Edun projektipäällikön Timo Ylikankaan mukaan ala kasvaa Kainuussa jo kuluvan vuoden aikana. Tarkempia lukuja työntekijämääristä tai liikevaihdon suuruudesta hän ei kuitenkaan anna, sillä asiaa kartoitetaan paraikaa.

Suomen peliyrityksistä noin 60 prosenttia sijaitsee maakunnissa, loput pääkaupunkiseudulla. Teollisuudenala pyöritti toissa vuonna Suomessa noin 1,8 miljardin liikevaihtoa ja työllisti noin 2 500 henkilöä. Ala on kasvanut 40 prosentin vuosivauhdilla vuosina 2004–2014, ja vaikka viime vuoden uutisotsikoissa kohistiin muun muassa Rovion alamäestä ja jätti-irtisanomisista, suunta on edelleen ylöspäin, arvioi Suomen pelialan yhdistyksen Neogamesin johtaja KooPee Hiltunen.

– Suomalainen peliteollisuus julkaisi viime vuonna yli 150 peliä ja 25 uutta firmaa perustettiin. Isot firmat, kuten SuperCell, pärjäsivät hyvin. Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 näyttää ihan hyvältä tämän hetkisen tiedon valossa, Hiltunen sanoo.

Viime vuoden peliteollisuusraporttia ei ole vielä koottu. Sen sijaan Neogames on julkaissut verkkosivuillaan Suomen pelialan tavoitteet hallituskaudelle. Yhdistys haluaa muun muassa, että pelien, digitaalisten sisältöjen ja niiden liiketoimintamallien ymmärtämisestä tulee kansalaistaito, joka opitaan jo peruskoulussa. Lisäksi Neogames vaatii hallitukselta Tekesin rahoituksen lisäämistä, alalle kohdennettujen ohjelmien jatkamista, suorien avustuksien lisäämistä ja pelialan huomioimista Euroopan Unionin Horizon2020-rahoituksessa.

Asiakirjan viimeisessä lauseessa todetaan: ”Pelialalle kohdistettua koulutusta ja tukitoimenpiteitä on vahvistettava pääkaupunkiseudulla”.

Haluaako Neogames keskittää pelialan maakunnista Helsingin seudulle?

– Se (lause) tarkoittaa vain sitä, että tällä hetkellä Suomen pelialan koulutusta ja alueellisia tukitoimenpiteitä on kaikkialla muualla kuin pääkaupunkiseudulla, vaikka alueella on 40 prosenttia yrityksistä ja valtaosia työntekijöistä, eli totta kai näitä olisi hyvä olla tasaisesti ympäri maan, sekä pääkaupunkiseudulla että maakunnissa.

Hiltusen mielestä Kainuussa on ”oikeanlaista dynamiikkaa ja muutamia lupaavia lähtöjä”.

– Kainuussa on kasvuun hyvät mahdollisuudet. Liiketoiminta on varhaisvaiheessa, mutta se on hyvin lupaavaa.

Kainuun suurimpiin kuuluvan peliyhtiön Critical Force Entertainmentin toimitusjohtaja Veli-Pekka Piirainen pitää pelialan pullonkauloina Kainuussa paitsi menestystarinan puuttumista, myös riittävän rahoituksen saamista, markkinoinnin heikkoutta sekä kokeneiden pelikehittäjien vähäisyyttä. Samat haasteet kiusaavat peliyrityksiä kaikkialla maassa.

Helpoin tapa markkinoida mobiilipeliä on mainostaa sitä muissa peleissä, sanoo Piirainen. Puuha on tosin erittäin kallista ja riskialtista. Yksi mainoksen kautta tehty lataus saattaa maksaa peliyritykselle esimerkiksi USA:ssa kolme dollaria. Jos tavoitteena on 100 000 latausta, maksaa se jo 300 000 dollaria, mutta vastaavaa hyötyä ei välttämättä synny. Jos lataajista vain 10 000 pelaa peliä ja heistä 3–4 prosenttia tekee jonkun pelinsisäisen ostoksen, on lopputulos yrittäjälle surkea.

– Monetisaation pitäisi olla riittävän hyvä, esimerkiksi Supercellin pelit ovat jo rahastusautomaatteja. Supercell tietää, että jos se ostaa miljoonalla dollarilla käyttäjiä, tulee tienestiä ainakin 2–3 miljoonaa. Siksi yhtiön päivittäinen käyttäjähankintabudjetti on jo yli miljoona dollaria.

Rusto Games pyrkii markkinoimaan pelejään blogipostauksilla ja twiitti-ahkeruudella Twitterissä. Sako Salovaara kuvailee, että markkinointi on sujunut tähän saakka ”huonosti”, mutta nyt yhtiö panostaa siihen enemmän. Rusto palkkasi äskettäin osa-aikaisen, markkinointiin keskittyvän työntekijän. Microsoft auttaa markkinoinnissa antamalla pelikehittäjänsä käyttöön viestintäkanaviaan, mutta sisältöjä se ei tee. Ruston on selvittävä maailman valloituksesta suurimmaksi osaksi yksin.

Critical Force Entertainment palkkasi ensimmäiset pelikehittäjänsä vuonna 2012. Siitä pitäen yhtiö on julkaissut kaksi mobiiliräiskintäpeliä Crtical Strike Portablen (CSP) ja Company of Tanksin. Ensimmäistä on ladattu 40 miljoonaa kertaa ja toista miljoona kertaa.

Firman kolmas mobiilipeli Critical Ops on alpha-vaiheessa, ja tavoitteena on, että pelistä tulee maailman ladatuin FPS-peli (First Person Shooter). Menestys valtakunnallisessa Kasvu Open -kilpailussa tukee Piiraisen mielestä tavoitetta. Muutkin uskovat Critical Force Entertainmentin eSports-ajatteluun ja moninpelattaviin mobiilipeleihin.

Nykyisin 14 työntekijän ja 11 osakkaan peliyhtiö on hankkinut omistajakaartiinsa alan konkareita, muun muassa Small Giant Gamesin perustajan ja Habbo Hotelista tunnetun Timo Soinisen sekä lakimies Jaan Tuomisen. Soinisen tehtävänä on etsiä sijoittajia ja Tuomisen hoitaa yrityksen lakiasiat.

Piiraisen mukaan yhtiö tarvitsee ison rahan sijoittajia pyrähtääkseen todelliseen lentoon. Tarkoitus on kasvaa vähintään 30 työntekijän yritykseksi vuoden 2017 loppuun mennessä.

– Varsinkin osakastyöntekijämme ovat nyt alipalkattuja. Menemme yrittäjämeiningillä ja maksamme sen verran kuin pystymme. Tilanne fiksataan sitten, kun yritys menestyy.

Kustannuksia keventää jonkin verran se, että Critical Force Entertainmentillä on toimisto Kajaanin lisäksi Thaimaan Chiang Maissa. Säästökeino syntyi tosin sattumalta, kolmen osakkaan vaihto-opiskelun seurauksena. Thaimaahan lähteneistä opiskelijoista osa löysi itselleen paikalliset tyttöystävät eivätkä he halunneet palata Suomeen. Tropiikissa viihtyivät muutkin. Chian Main toimisto on pyörinyt elokuusta 2014 ja sen jälkeen sinne on lähtenyt töihin kaksi muutakin osakasta.

Menestyksen lähtökuoppia, nälkäisiä ja vauhtiin päässeitä yrityksiä, on Kainuussa jo useita. Pienissä kainuulaisissa pelitaloissa piisaa ahkeruutta ja motivaatiota. Ja sitä kuuluisaa innostusta.

Sekä Rusto Games että Critical Force Entertainment tähtäävät pelien portfolioon, joka edistäisi pitkään jatkuvaa menestystä. Lottovoittoalalla on pakko yrittää muutakin kuin vain luottaa onnelliseen sattumaan.

KooPee Hiltusen mukaan pelialalla ei kasva epäilijöiden toitottama kupla, sillä yritykset tietävät mistä rahaa syntyy. Liikevaihto on todellista. Sen sijaan alan kasvuodotukset saattavat olla epärealistisia, kuka tietää.

– Peliteollisuus on kasvanut Suomessa vuoden 2004 40 miljoonasta viime vuoden 1,8 miljardiin. Kasvu on ollut jäätävän kovaa, mutta sekään ei tunnu riittävän. Odotukset ovat nousseet huiman korkeiksi.

Lähteet: Neogames www.neogames.fi ja Elina Lappalainen: Pelien valtakunta, 2015.

Kajaanin ammattikorkeakoululla erinomainen maine

Samaan aikaan Pohjois-Karjalan ammattiopisto aloitti peligrafiikan opetuksen Outokummussa. Esimerkki innosti Piiraista. Hän oli varma, että pelikehityksen koulutus kiinnostaisi nuoria myös korkea-asteella ja kääntäisi hakijamäärät nousuun. Piirainen oli huolestuneena seurannut, miten tietojenkäsittelyn koulutusohjelma Kajaanin ammattikorkeakoulussa (KAMK) saatiin vuosittain nippanappa täyteen ja valmistuneiden joukossa oli vain muutamia ohjelmoinnin todellisia taitajia.

Jotakin oli tehtävä.

Piirainen valmisteli opinnäytetyönään opetussuunnitelman peliohjelmoinnin erikoistumisopinnoille ja esitteli sen KAMK:n silloisille koulutusjohtajalle Heli Itkoselle ja rehtorille Arto Karjalaiselle. He näyttivät hankkeelle vihreää valoa.

Pelialan koulutus käynnistyi KAMK:ssa pikavauhtia, syksyllä 2006. Oppilaitos oli maan ensimmäinen pelialan korkea-asteen kouluttaja. Kolme vuotta aloittamisen jälkeen KAMK laajensi tarjontaansa peliohjelmoinnista -graafikoihin, -suunnitteluun ja -tuottajiin.

Vuodesta 2010 KAMK:sta on valmistunut 148 pelialan ammattilaista. Sekä Piirainen että kajaanilaisen peliyhtiön Rusto Gamesin yrittäjä Sako Salovaara vakuuttavat, että he kuuluvat Suomen alan parhaimmistoon. Kajaanista valmistuneilla on peliyrityksissä erinomainen maine.

Salovaaran mielestä osaamisen tasoa selittää se, että KAMK on kouluttanut opiskelijoitaan alusta lähtien tekemään pelejä, ei vain lukemaan siitä, tai keskittymään pelkästään johonkin pelikehityksen osa-alueeseen irrallisena. KAMK perusti maassa ensimmäisenä myös osuuskunnan, jonka kautta opiskelijat saattoivat julkaista teoksiaan.

– Pelialan yrityksien mukaan meiltä valmistuneita ei tarvitse opettaa tekemään pelejä, vaan he sulautuvat tiimeihin suoraan, Piirainen kertoo.

KAMK:n opetustapaa on matkinut hollantilainen ja Piiraisen mukaan maan paras pelialan oppilaitos Breda University of Applied Sciences. Hollantilaiset vierailivat Kajaanissa ja annin perusteella he panivat oman opetuksensa viime syksynä täysin uusiksi. Käytännön tekemistä on nyt rutkasti aiempaa enemmän.

– Heillä on nykyään neljä päivää viikossa peliprojektien tekemistä, meillä on kolme.

KAMK:n pelialan valtti on myös viime kesänä solmittu yhteistyösopimus Sonyn kanssa. Oppilaitos on tällä hetkellä maan ainoa, jonka opiskelijat pääsevät kehittämään pelejä suoraan PlayStation -konsoleille. Odotettavissa on, että KAMK:n opiskelijat julkaisevat pian ensimmäisen PS4-pelinsä. Se tulee myös komistamaan opiskelijoiden CV:tä tulevien työnantajien silmissä.

Kajaanin hyvä maine näkyy hakijamäärissä. Kajaanin ammattikorkeakouluun haki viime yhteishaussa pelialan tradenomilinjalle 439 henkilöä, kun opiskelupaikkoja oli tarjolla 60. Hakijoita oli siis yli seitsemän jokaista paikkaa kohden. Esimerkiksi Kymenlaakson ammattikorkeakouluun tieto- ja viestintätekniikan koulutukseen haki 268 henkilöä, joista opintonsa pääsi aloittamaan 45.

Hakijoita oli Kymenlaaksossa vajaa kuusi jokaista aloituspaikkaa kohden. Hakijamäärien vertailua vaikeuttavat oppilaitoksien erilaiset tutkintonimikkeet sekä koulutusohjelmien toisistaan poikkeavat sisällöt. Suomen pelialan järjestön Neogamesin mukaan pelialle kouluttaa Suomessa jo kymmenen ammattikorkeakoulua.

KAMK:sta valmistuneiden työllistymisestä ei ole vedenpitävää tilastoa. Opintotoimiston mukaan Kajaanissa opiskelleet pelialan ammattilaiset ovat perustaneet runsaasti omia yrityksiä, mutta moni on sijoittunut myös työntekijäksi.

KAMK:n alumneja on töissä Suomessa muun muassa Supercellissä, Ubisoftilla, Remedy Entertainmentilla, Playravenilla, Fingersoftilla ja Frozenbytella. Maailmalla heitä on saksalaisessa Woogassa, thaimaalaisessa Arkavis Siamissa ja kanadalaisessa Decode Globalissa. Ainakin yksi Kajaanista valmistunut on tiettävästi päätynyt Shanghaihin saakka.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti