REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Pyörreäpäesellä

Pyörreäpäesellä = ihmisvoimin
Veturi = vetoreki
Päivä- ja yökunsissa = useita päiviä ja öitä
Pierasta tina = Mennä tiukille, (kirjap. jutut vaarassa loppua)

Elähän hoppuile mittää. Tässei tarvita kum pyörreäpäestä, sanoo kainuulainen. Kyse on tilanteesta, missä toinen epäilee tarvittavan vankempia voimia tavaraa liikuttamaan. Toinen taas tietää, että lasti liikahtaa ja kivi kääntyy vähemmälläkin.

Siis miten? No ihmisvoimin, sakilla.

Vierasmurteinen voi ihmetellä, miksi asia pitää niin kummallisesti ilmaista, mutta ei sanonta ole kummallinen ensinkään. Se on syntynyt aikana, jolloin tavaroita ei liikuteltu traktorilla eikä autolla vaan hevosella. Ja hevosen päähän on soikea, ihmisen pää siihen nähden pyöreä.

Tämähän vetteä hurraotettaam pyörreepäesellä. Van sen tuotta vaekka pyörreepäesellä.

Pyörreepäeseen joutuivat ennen muuta turvautumaan ne taloudet, joissa ei hevosta ollut, mutta joskus tarvittiin pyörreäpäestä talollisissakin taloissa. Näin muun muassa, kun haalattiin kotiin heiniä ulkoniityiltä. Nämä kurel laitumethan (kurjen laitumet), kuten kuhmolainen Kalle Kyllönen kertoi niitä nimitetyn, olivat yleensä tiettömien taipaleiden takana olevia suoniittyjä eivätkä upottavina olisi hevosta edes kestäneet. Niinpä heinät tuotiin kovien hankien aikana miesvoimin kevyellä vetoreellä eli veturilla.

Jos ulkoniityiltä heinän tekeminen ja tuominen oli eittämättä huonoina talvina raskasta, oli hommassa oma hupinsakin. Muistan isäni kertoneen, miten talon nuoriväki ja piiat ja rengit olivat päivä- ja yökunsissa ulkoniityllä eväät matkassa. Työstä huolimatta reissut olivat kuin kesäleiri konsanaan.

Oli reki miten kevyt hyvänsä, raskasta kuorman vetäminen kilometrien takaa oli. Kyllösen mukaan saatettiin ainakin Iivantiirassa silloin sanoa, että Siinä se toas tina pierasttaan, ennen kum perillä ollaan. Sanonta käy hänen mukaansa yleensäkin tiukkaan paikkaan.

Jännä juttu, sillä sanonta tunnetaan myös kirjapainoalalla ja siellä sen synnylle on looginen selitys. Ilmaus juontaa kohopainon aikaan, jolloin kirjasimet valettiin metallista. Yksi seoksen ainesosa oli tina. Kun lehteä tehdessä uhkasivat jutut loppua, sanottiin faktorille, että nyt se soattaa vielä tinan pierasuttaa.

Juttuja, ladelmia, siis tinaa, oli taiottava jostakin vaikka väkisin.

Yhteyttä reen vetämisen ja tinan välille on vaikeampi ajatella. Olisikohan sanonta kulkeutunut Iivantiiraan jonkun kirjapainoalalla töissä olleen mukana ja levinnyt alkuperäisen käyttöalueensa ulkopuolelle?

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »