REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Ratkuttoa ja rätistä

Natkuttoa, ratkuttoa = naputtaa, torua
Rätistä = valittaa, riidellä
Pampattoa, parpattoa = huomautella ikävään sävyyn
Ratkuttoa = tehdä jatkuvasti ikäviä huomautuksia
Tulukuttoa = jankutta yhdestä ja samasta asiasta
Porahella = tulistua
Soloventeerata = selvittää, miten asia olisi pitänyt tehdä
Ookata = neuvoa kaikkitietävästi
Tuijata = jankuttaa päissään yhdestä ja samasta asiasta

Edellisellä kerralla kirjoitin korvamakkeasta, joka on siis natkuttamista, ratkuttamista, naputtamista, torumista.

Moittimiselle on kainuun murteessa niin monta ilmausta, että voisi luulla kainuulaisten olevan erityisen toraisaa väkeä.

Kainuulainen voi muun muassa rätistä, pampattoa, parpattoa, tulukuttoa ja porahella.


Elä aena rätise! Oo rätisemätä!

Van se pampatti ja pampatti eikä sen kummemmasta ollu kyse.

Kovin taajaan kuultuja ovat myös äsähdykset:

Aennaa om parpattamassa. Elä akka porahtele! Vaj jakssaahi tulukottoa eto assiesta.

Kovin vakavasti ei tätä pampattamista ja porahtelemista ehkä Kainuussa sittenkään oteta.

Onko sitten jonkinasteinen natkuttaminen maan tai tässä tapauksessa maakunnan tapa, mutta vähintään yhtä usein kuulee toisen äkäistä tai moittivaakin puhetta arvioitavan vähättelevästi: Kuham pampattaa. Puhuja on selvästi sitä mieltä, että pampatus on aiheetonta, tyhjänaikaista ja pikkumaista.

Yhtä vähän ymmärrystä saa jankuttaja: Oo tulukuttamata!

Ei oikeassa oleminenkaan kainuulaiselta kovin suuria sympatioita niitä: Mitä ´nä siinä soloventeerroot.

Soloventeeroominen on selvästi sukua jo aiemmin käsitellylle ookaamiselle. Sävy on kuitenkin eri. Ookaamisessa on jonkinmoinen kaikkitietävän ja arvostelevan neuvomisen sävy, soloventeeroominen sen sijaan tolkutonta puheen suoltamista ja selittämistä selittämästä päästyäänkin.

Tulukuttamisen kanssa aivan samaa ei tarkoita tuijjoaminen, mutta melkein.

Sanoilla on se sävyero, että tuijjoaja/tuijjaaja on humalassa, oikeastaan vallan änkyräkännissä – tai kuten kainuulaiset hereästi ja voitonriemuisella ylemmyydellä mielellään toimittavat – tolokutonna päessään. Joka tapauksessa siinä tilassa, jossa levy juuttuu yhteen kohtaan eikä siitä liiku, vaikka toiset kuinka asian muuksi perustelisivat ja käskisivät jurraajaa jo olemmaan eäneti ja menemmään moate.

Sitä se tuijjasi koko illan ja liekkö tuo tuijjannu yönni.

Taru Paavoseppä

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »