REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Sarhata ja sarhaotuo

Sarhata, sarhautuo = tunkea jokin asia tai itsensä ahtaasta välistä, ahtaaseen paikkaan
Ängetä, änkeytyö = työntää jokin asia tai työntäytyä itsensä ahtaasta välistä / ahtaaseen paikkaan
Ähräötyö = tulla vaivalloisesti paikalle
Ruhvallikivet = sokkelia vastanneet kivet rakennuksen alla

Mitäpä ihminen tekee, kun hän sarhovvaa jottaen assieta johonni? Tai jos hän yrittää ite sarhaotuo jonnekki?

Kumpikin vaatii sinnikästä yrittämistä. Verbeissä on kyse ahtaaseen paikkaan tunkemisesta tai tunkeutumisesta.

Sinne se sen nyt sarhasi. Saem minä sen sinne lopulta sarhattua. Et soanu sarhattua vähejjää ahtaampaam paekkaan? (esimerkiksi autoa kadun varressa).


Sarhaamisen / sarhoamisen

synonyymi on

änkkeeminen

,

sarhaotumisen änkeytyminen

.

Kaikissa on usein hienoinen negatiivinen vivahde. Sarhoaminen tai änkeäminen eivät ole toivottuja, paikka on liian pieni ja kohdekin voi vaurioitua.

Sarhaotumisessa ja varsinkin änk(k)eytymisessä on väkisin tulemisen tai menemisen sävy. Tulija ei ole toivottu. Kyllä se sinne vielä sarhaottuu. Eikköön tuo vielä tännehi änkkeyvy, soat nähä.

Jos edellisissä esimerkeissä sarhaotuminen ja änkeytyminen olivat kuvaannollisessa merkityksessä, ihan konkreettisestikin voi johonkin sarhaotua. Miten se on osannuhhi tuommosesta välistä sarhaotua? (esimerkiksi vasikka karkuteille aidanraosta).

Sarhaotumisen kanssa melkein samaa voi joskus tarkoittaa ähräötyminen. Ähräötyhän tuo lopulta itehi paekalle. Arviosta kuuluu, että puhuja pitää tulijaa laiskana ja ihmettelee, että tämä yleensä paikalle tuli.

Toisaalta ähräötyä on kuitenkin yleiskielessäkin tunnettua ährätä-verbiä, jonka johdannainen sana on. Sen kansa ähräöttyissä mäni koko päevä. No enempäsä se siinä ähräöttyyhi.

Ähräötymisessä niin kuin ährreemisessäkin kuuluu ähinä, tekeminen vaikeus.

Maaliskuussa kysyin, muistaako joku, miksi kutsuttiin kivistä ladottuja nurkkapaaluja, jotka korvasivat nykyiset sokkelit ja estivät tai ainakin hidastivat rakennuksen vajoamista.

Ristijärven Pyhännäkylältä lähtöisin oleva Aila Keränen vastasi. Oliko nurkkakivillä joku oma erityinen nimensä, hän ei muista, sen sijaan sen, että nykyisiä valettuja sokkeleita vastasivat ruhvallikivet. Kun pirtin sillan alus oli tyhjä, hohkasi lattia talvella kylmää, minkä vuoksi ruhvallikivet lumettiin ympäriinsä.

Mistä erikoinen ruhvalli-nimitys sokkelille on Ristijärvelle tullut, on epäselvää. Voisiko sana olla yhdistelmä ruotsin juurta (rot) ja pengertä, muuria, vallia (vall) tarkoittavista sanoista? Epäilemättä sana on kuitenkin samaa juurta kuin tamperelaisten kadun reunakiviä tarkoittava rotvalli.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »