REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Soma kuitennii

Romakka = perso
Roataa = raataa
Päntiönnään = alituiseen, jatkuvasti
Soma kuitennii = sadattelu
Roato = raato, sadattelusana
Mee pellolle = mee pois
Heittää mäkeen = heittää pois
Pistää pataan = hylätä

Kuten edellisessä, ennen kesää ilmestyneessä Murreavaimessa totesin, kainuulaiset ovat perinteisesti olleet kovia työntekijöitä, siis romakoeta työlle. Mutta aina ei työ kuitenkaan suju ihan noitumatta, kovasti roataessa kirosana lipsahtaa välissä jos toisessakin.

Mitään noitujajakansaa kainuulaiset eivät silti ole. Nykyisin varsinkin nuorten puheessa monet kirosanat ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä ja niitä käytetään ikään kuin tilkkeenä, välimerkkinä.

Ilmiö on epäilemättä lainaa englanninkielisestä nuorisokulttuurista, missä fuck ja fucking esiintyvät tietyn nuorison puheessa päntiönnään. Suomessa sama ilmaistaan v-alkuisella sanalla.

Kaikissa kodeissa ei toki kiroilla eivätkä kaikki nuoret kiroile.

Murreavaimeen useitakin murresanoja vinkanneen puolankalaislähtöisen Marja-Leena Suorsan kotona ei kirosanoja viljelty koskaan.

Sen sijaan Suorsa muistaa, että hänen isänsä saattoi harmistuessaan tokaista esimerkiksi keskittymistä vaativaa työtä häiritseville lapsille, että Soma kuitennii, kun nuo tuo tuossa pyörrii.

Tai jos joku meni pieleen, että Roato ku ei menny oekkeen. Roato ku nuo tekkööt mitä tahttoot.

Soma kuitennii oli sikäli metka sanonta, että se kävi mielenilmauksena sekä pahassa että hyvässä. Soma kuitennii kun oli nii hyvä soalis, saattoi Suorsan isä päivitellä, kun katiskassa oli paljon kaloja.

Häiritsevästi käyttäytyvälle tai muuten epämieluisalle ihmiselle saatettiin puolestaan tokaista: Meehän siitä pellolle! Tämän ei kuitenkaan oletettu menevän niitylle vaan yleensä pois. Ilmaus on sukua nykyilmaukselle heittää jotakin mäkeen, jossa siinäkään ei oleteta esinettä viskattavan konkreettisesti mäelle vaan yleensä pois.

Lehtikielessä on vanhan kohopainon ajoilta jäänyt elämään ilmaus virheelliseksi osoittautuneen tekstin tai jutun pistämisestä pataan. Tuolloinhan tinaladelmat heitettiin esimerkiksi kirjoitusvirheen vuoksi kirjaimellisesti pataan, sulatettavaksi ja uudelleen valettaviksi. Sen aikaista kierrätystä siis.

Sanonta elää toimituksissa yhä ja sitä käyttävät myös omaa ikäluokkaani nuoremmat, jotka eivät ole koholadontaa nähneetkään eivätkä tiedä sanonnan taustaa.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »