REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Varppeillaan

Vorppeillaan / varppeillaan =
varuillaan, valppaana
Karpas = herkkäuninen
Ieti = lupa, mahdollisuus
Arkiuta = arkiintua, tulla araksi
Palastella = antaa herkkupaloja
Antaota = antautua
Vassaani = fasaani
Kestyä = kesyyntyä
Häeriytä = häiriintyä

Joskus tammikuussa kirjoitin tällä palstalla sanoista vorpaella ja virkaella, jotka tarkoittavat siis ’viivyttelemistä, aikailemista, tarpeetonta tekemisen lykkäämistä’.

Mutta mitä tarkoitetaan, kun sanotaan jonkun olevan vorppeillaan tai kuten Sotkamossa sanotaan: varppeillaan?

Ilmauksen taustalla lienee vorppa, joka on yllättäen kyllä kaukana vorpaelusta; vorppa merkitsee näet ’herkkäunista’.

Vorppeillaan tai varppeillaan oleminen taas tarkoittaa ’varuillaan, vappaana oloa’, mihin herkkäuninen taipuu erityisen hyvin.

Sitä kun ei millonkkaan tiijä, mitä ne penikat kekssii, aena soapi olla vorppeillaan.

Koiramaisen ohutta unta nukkuvalle on yleiskielen virkun, valppaan ja vorpan lisäksi ainakin yksi muu ilmaus. Taannoin Kaenuun kieltä -palstalle postia lähettäneen suomussalmelaisen Vappu Kemppaisen mukaan kun vähäisimmästäkin rasahduksesta heräävää sanotaan Ylä-Kainuussa karppaaksi.

Se on niin karpas ettei ou ieti kylykeä keänteä kuj jo herejää.

Jos joku on karpas ja vorppeillaan, niin vielä pidemmälle mennään, kun joku ark(k)iutuu.

Toisin kuin äkkiä tuntuisi, verbin kantasana ei ole arki vaan arka. Kyse ei siis ole arkipäiväistymisestä vaan arkiintumisesta.

Minkä tähen se on sillä keenon arkiunna, ettei soattanu eis kahville tulla?

Vasikat ja varsinkin metsälaitumella kesän omissa oloissaan olleet lampaat saattoivat myös arkiutua niin pahasti, ettei niitä tahtonut saada syksyllä navettaan. Muistan isäni kertoneen, miten hänen nuoruudessaan piti kerrankin yksi lammas jahdata ampumalla, kun se oli niin arkkiunna, ettei antaonna millään kiinni.

Siksipä niin vasikka-, lammas- ja nuorkarjalaumaakin tavattiin palastella myös kesän aikana. Vaikka ne eivät laajalla laitumella olisi lisäruokaa tarvinneetkaan, jokapäiväisen jyvä- tai rehuannoksen myötä ne pysyivät kesyinä ja ne oli helppo houkutella sankon perässä sisään.

Se huono puoli varsinkin lampaiden palastelussa tosin kokemukseni mukaan on, että ne tahtovat lihoa liiaksikin ja rasvaa on teurastettaessa mahalaukun peittona ammentaa asti.

Mutta tunteeko kukaan lukijoista arkiutumisen vastinetta kestyä? Itse muistelen, ja myös kaksossiskoni muistaa, verbiä käytetyn esimerkiksi, kun metsän eläimet tulivat kovin kesyiksi. Ne on nii kestynneet että pakkaottuut iham pihhaan. Toimituksessa verbiä ei tunnusta tuntevansa kukaan.

Omassa pihapiirissämme on parin vuoden ajan asustellut fasaanipesue, jossa on enimmillään ollut kaksi koreaa kukkoa ja neljä kanaa.

Vaan mahtaisko ainakaan ulkopaikkakuntalainen ymmärtää, jos kertoisin, että ne vassaanit on niin kestyny, jotta ne ei häeriy yhttään, vaekka pisttäövyt pihalle.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »