REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Vielä tolokusta

Tolokku = adjektiivina kunnollinen,
luotettava, järkevä; substantiivina
mm. järki, äly, kohtuus, ymmärrys,
harkintakyky, tajunta, mieli.

Puolangalla murteessa oppinut Elvi Seppänen kirjoitti muutama viikko sitten ja pyysi käsittelemään tolokku-sanan käyttöä eri murrealueilla.

Hänen korvaansa on särähtänyt, kun ihan presidenttikin puhuu tolokun ihmisistä. Seppänen toteaa, ettemmehän me puhu kauniin ihmisistä, ei ruman ihmisistä eikä vanhan ihmisistä. Hänen kieliopissaan tolokku on adjektiivi. Luotettavaa jämäkkä ihmistä hän kutsuu: se on tolokku ihminen.

Seppänen on aivan oikeassa siinä, että tolokku on ihmistä määriteltäessä adjektiivi ja sitä käytetään kainuun murteessa adjektiivina, mutta myös tuo ilmaus tolokun ihmisestä on paitsi kainuun murteessa, myös muualla, ainakin Pohjois-Savossa, mahdollinen.

Niinistö ei tarkkaan ottaen käyttänyt ilmausta itse vaan jakoi tammikuussa ensin Facebookissa ja sitten Twitterissä iisalmelaisen kirjailijan Jyrki Paretskoin kolumnin ”Tolkun ihmiset”. Tämän jälkeen ilmauksen käyttö levisi kulovalkean tavoin ja presidentin vanavedessä myös muut päättäjät alkoivat viljellä sanaa väsyksiin asti.

Vaikka käsittelin tolokku-sanaa tällä palstalla jo 4.7.2015, asiaan lienee syytä tämän vuoksi palata.

Vaikka käsittelin tolokku-sanaa tällä palstalla jo 4.7.2015, asiaan lienee syytä tämän vuoksi palata.

Mistään uudesta ilmauksesta ei ole nimittäin kyse. Johtaja Pirkko Nuolijärvi Kotimaisten kielten keskuksesta Kotuksesta kertoi jo tuoreeltaan Ylelle, että tolkku on Venäjältä saatu laina venäjän tolk-sanasta, jolla on sama merkitys kuin suomen sanoilla ’järki, äly, kohtuus’ tai ’ymmärrys’.

Suomen murteissa sana tunnetaan laajalti, ensimmäiset merkinnät sanasta ovat 1700-luvulta.

Arkikielinen sana tolkku (kainuun murteessa siis svaavokaalinen tolokku) onkin ennen muuta substantiivi.

Netistä löytyvä Suomisanakirja tuntee sanalle myös merkitykset: ’harkintakyky’ Ota tolkku käteen; ’tajunta’ (vastakohtana tajuttomuudelle) Olla tolkku pois sekä ’järkevyys, mieli’ Hänen puheissaan ei ole mitään tolkkua. Koettaa saada tolkkua asioiden hoitoon. Sinun käsialastasi ei kukaan saa tolkkua, siis ’selvää’.

Kotuksen verkkosivuilta löytyy lisää esimerkkejä: Riistavedellä on todettu: Kyllä siitäe tolokku tulloo. Ylioppilasosakuntien 1930-luvulla keräyttämästä sananparsikokoelmasta löytyvät sananparret: Tul’ tolokku talakkunasta. Tolkku pois ko Polselän loholt. Pitää tolku ottajal olla, jos ei sit kerran antajal. Sivustolla todetaan myös, että Viikatteen teroittaminen on tolokun työtä.

Mistä sananparret ja ilmaus viikatteen teroittamisesta on muistiin kirjattu, ei Kotuksen sivustolla kerrota.

Vaikka tolokku käsitetäänkin useimmiten substantiiviksi, on ilmaus tolokun ihminen tai tolokum mies silti hieman erikoinen.

Kun on olemassa myös adjektivii tolkullinen, kenties ilmaus vertautuu ilmaukseen kunnon mies, jonka taustalla on adjektiivi kunnollinen tai viime aikoina yhä yleisimmin kuultavaan ilmaukseen tavan ihminen, tavan toimittaja, joiden taustalta löytyy adjektiivi tavallinen.

Ilmausta tavan työntekijä/toimittajahan käytetään silloin, kun halutaan erotella joku muu erityinen osaaja tai poikkeava ihminen meistä muista tavan tallaajista.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »