REFRRER:path /

Murteella

Murteella -aiheessa käsitellään kainuulaisia sanoja ja sanontoja.
Mukana on sekä uutta materiaalia että otteita Kaenuun kieltä -pakinoista, joita julkaistiin Kainuun Sanomissa viikoittain vuosina 1998 – 2005.

« »

Ylypistellä ja elvistellä

Ylypistellä = ylpeillä
Elvistellä = leveillä, leuhottaa
Uoppeilla = ylpeillä
Olla ölövinä = olla olevinaan
Olla mahissaan, / mahtavana = olla olevinaan, esittää muita parempaa, olla leuhkana

Kainuun murteen tyypillinen piirre on niin sanottu svaa- eli loisvokaali. Ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että painollisen tavun jäljessä konsonanttiyhtymän edellä oleva vokaali toistuu konsonanttiyhtymän välissä.

Svaa esiintyy erityisesti l-alkuisissa yhtymissä lk, lp, lm, lv sekä yhtymässä nh, esimerkiksi kolome, halapa, vanaha.

Yksin kainuulaisten omaisuutta tämä loisvokaali ei ole vaan sitä esiintyy laajasti savolais-, hämäläis- ja pohjalaismurteissa. Pohjalaismurteissa svaa esiintyy myös h-alkuisissa yhtymissä hr, hm, hl, hj, hn ja hv; oululainen kysyy esimerkiksi Otakko kahavia? kun kainuulainen sanoisi: Soapiko olla kahvvee?

Tämä vain johdannoksi. Tarkoitus oli näet käsitellä muun muassa verbiä ylypistellä.

Murteen luovuutta ja uudistumiskykyä osoittaa, että sana on saanut tuoreemmankin muodon: elvistellä, jonka merkitys saattaa tosin jäädä nykynuorille ensi kuulemalta avautumatta. Meille 50-lukulaisille on toki selvää, että sana juontuu nuoruutemme idolista Elvis Presleystä.

Miksi ylypistellä-sanassa on loisvokaali ja elvistellä-sanassa ei, johtuu siitä, että erisnimijohdoksissa loisvokaalia ei esiinny.

Mitä
ylypisteleminen ja elvisteleminen siis tarkoittavat? No leohottamista, leuhkimista, näyttävästi esiintymistä, aiheetontakin ylpeilyä.

Elähä siinä elvistele! vannotti taannoin tuttuni nuorta poikaansa, joka halusi ylpeillä etelänmatkallaan. Isää ehkä pojan leuhkiminen vähän nolotti.

Samansuuntaisia verbejä ovat myös herrastella ja joissain tapauksissa myös hevostella ’uhota, näytellä voimiaan’. Sanat tunnetaan myös yleiskielessä.

On kainuun murteessa tällaiselle leveilylle silti aivan omintakeinenkin verbi: uoppeilla.

Kehtovaahi tulla tänne uoppeilemmaan. Ei tarvihe uoppeilla!

Lauseissa on selvä paheksuva sävy: uoppeilua / uoppeilluo ei katsota Kainuussa hyvällä. Kainuulainen arvostaa vaatimattomuutta, menestymisellään ei saisi leveillä. Siksi elvistelyssä ja ylyppeilemisessäkin on selvä negatiivinen sointu.

Samoin siinä, kun jostakusta sanotaan, että sitä ollaan nyt niin ölövinä.

Siis ylpeänä, olevinaan, mahissaan tai mahtavana.

Ollaan niin mahtavata ettei uskoskaan.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »