REFRRER:path /

Näkökulma: Onnellisen poron lihaa?

Hanna Nurmi, Sauli Laaksonen, Marja Nuorgam, Jutta Kasvi

Hanna Nurmi, Sauli Laaksonen, Marja Nuorgam, Jutta Kasvi

Kirjoittajista Nurmi on ELL ja Savukosken kunnaneläinlääkäri, Laaksonen ELT ja kuusamolainen hirvieläinsairauksien dosentti Helsingin yliopistossa, Nuorgam ELL ja Utsjoen kunnaneläinlääkäri ja Jutta Kasvi ELL ja Kemijärven kaupungineläinlääkäri.

”Lappalaisten vanhojen tarujen mukaan Jubmel loi kerran maan poronvasasta. Luista tuli kallioperä, lihaksista maa ja multa, mutta maan sisuksiin luoja piilotti poronvasan sydämen. Tuulessa yksinäinen vaeltaja voi joskus kuulla pienen poronvasan poronsydämen lyönnit. (Erik Terman, 1990)”

Olemme saaneet viime aikoina lukea mediasta kovaa pommitusta poronhoidon vapaata laidunnusta vastaan. Koska näkemykset ovat olleet kovin yksipuolisia, katsomme me pitkän linjan kautta poron hyvinvointiin perehtyneet eläinlääkärit aiheelliseksi julkistaa oman näkemyksemme päivänpolttavaan kysymykseen.

Koillissanomat nosti tuoreeltaan 2.11.17 otsikoihin porotarhauksen ”myönteiset kokemukset kymmenkunta vuotta sitten Pirkanmaalla”. Asia herätti luonnollisesti kiinnostuksemme, koska olemme eläinten hyvinvoinnin asiantuntijoina olleet siinä käsityksessä, että ympärivuotinen tarhaus ei ole puolivillille eläimelle missään olosuhteissa oikea ja suositeltava ratkaisu.


Asiaa kaiveltaessa kävi ilmi, että lehtijuttu on kirjoitettu lähes 20 vuoden takaisesta projektista melkoisesti oikoen. Toimittajalta unohtui tyystin mainita, että Parkanon Palkeet EU-hanke toteutettiin vuosina 1998-2000, minkä jälkeen porojen tarhaamisesta luovuttiin pikkuhiljaa sen kannattamattomuuden vuoksi. Ympärivuotisen tarhauksen pitkäaikaisseurantaa tässä mittakaavassa ei siis ole ymmärtääksemme missään.

RKTL:n raportti Poron ympärivuotisesta ruokinnasta ja kannattavuudesta (Maijala, Nieminen 2004) vahvistaa edelleen samaa käsitystä. Tutkimushanke suoritettiin Kaamasen koeporotarhalla samoihin aikoihin kuin pirkanmaalaisten hanke ja siinä keskityttiin kustannusten lisäksi poron terveyteen ja hyvinvointiin.

Ympärivuotisessa ruokinnassa poroja kuoli enemmän kuin koetarhan muita poroja. Vertailtaessa muihin poronhoitoalueella tehtyihin tutkimuksiin vasatuotosta ja kuolemista, tässä tutkimuksessa saatiin selkeät viitteet siitä, että ympärivuotinen ruokinta samalla alueella vuodesta toiseen nostaa kuolevuutta ja patologiset muutokset (sisäelintulehdukset, loiset, juoksutusmahan tukkeuma) nousevat yleisimmäksi kuolinsyyksi.

Tutkimustulos ei meitä porojen parissa työskenteleviä eläinlääkäreitä laisinkaan hämmästytä, saammehan säännöllisesti yhteydenottoja eteläisen Suomen kollegoilta koskien poronhoitoalueelta pois muuttaneiden tarhaporojen surkeaa kohtaloa.

Ympärivuotinen rehuruokinta muutti terveelliseksi tunnustetun, vähärasvaisen ja hyvän rasvahappokoostumuksen omaavan poronlihan koostumusta lisäten rasvapitoisuuksia ja tavallisten eläinrasvojen, tyydyttyneiden rasvahappojen määrää. Toisaalta ruokinta ei heikentänyt poronlihan muita ominaisuuksia (ulkonäkö, haju, rakenne, maku).

Porojen ympärivuotinen ruokinta ei ollut tässäkään tutkimuksessa taloudellisesti millään muotoa kannattavaa, kun tuotteena oli liha ja ruokinta perustui ostorehuihin/täysrehuihin ja kun laidunta oli niukasti käytettävissä.

Mikäli haluamme tehdä villieläimestämme ympärivuotisesti tarhattavan kesyn märehtijän, se muuttuu riistasta sinänsä ihan sympaattiseksi lehmäksi. Tällä hetkellä poronlihantuotantoa kuitenkin tuetaan muuhun maatalouteen verrattuna niukasti: tuen osuus kokonaistuotosta ilman investointitukia on porotaloudessa 14 %, kun se saman alueen maatalousyrityksillä on 40 %.

Poro on nykyisellään eettisesti ”hyvää lihaa”, aito luonnontuote. Suurin osa teurastettavista poroista on vasoja, jotka ovat eläneet koko ikänsä luonnonravinnolla, käyttäen ravinnokseen satoja eri kasveja.

On lähes absurdia, että samaan aikaan kun kuluttajan eettinen tietoisuus kasvaa ja meillä on alati kasvava yhteiskunnallinen paine parsinavetoista ja häkeistä luopumiseen tuotantoeläinten olosuhteiden parantamiseksi, haluaisimme sulkea pohjoisen Suomen perinteisen kulttuurin lippulaivan ja sielun aitauksiin.

Tutkimuksessa saatiin

selkeät viitteet siitä,

että ympärivuotinen

ruokinta samalla alueella

vuodesta toiseen nostaa

kuolevuutta ja

patologiset muutokset

nousevat yleisimmäksi

kuolinsyyksi.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti