REFRRER:path /

Puheenvuoro: Nehän vihaavat vihaamista!

Suositut bloginpitäjät raivoavat raivoa vastaan ja vetävät vallanpitäjiä mukaan ääripäiden alati kovenevaan mittelöön. Miksi yhteiskunnallisen polarisaation vastustaja itsekin pahentaa sitä?

Wolfgang Zwanzger, www.20er.net
Kari Salminen

Kari Salminen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. palaute@lannenmedia.fi

Maassa on vakiinnuttanut paikkansa uudenlainen blogaajatyyppi.

Kirjoittajat vihaavat vihaamista niin paljon, että eivät enää huomaa sitä itsessään. Ehkä heitä pitäisi kutsua blogisteiksi, joka terminä tulee lähelle kolumnistia. Poliittiset blogistit eivät kerro vaatteista tai jaa elämäntapavinkkejä, vaan he puhuvat yhteiskunnallista asiaa, joka muistuttaa uskonnollisen liikkeen fundamentalistista viestintää.

Äänekkäimmät vasemmistoaktivistiset blogistit ovat Imageen kirjoittava Saku Timonen ja Seurassa vaikuttava Jussi Korhonen. Kumpikin voi esittää valheita, puolitotuuksia ja juoruja totuuksina, jos ne palvelevat omaa agendaa. Blogi on median lajityyppi, jossa on tullut tavaksi kärjistää ja tunteilla.


Kummankin kirjoittajan hampaissa ovat perussuomalaiset poliitikot, isänmaalliset järjestöt, uusnatsit, rasistit, Rajat kiinni ja Suomi ensin -ryhmittymät sekä MV-julkaisu ja muu valemediaksi kutsuttu.

Mikäs siinä. Kaikkia noita sopiikin kritisoida tai vastustaa, mutta entä keinot?

Politikoivat blogistit näkevät kaikessa maahanmuuttokritiikissä rasismia ja äärioikeistolaisuutta. Ei ole välimuotoja. Ne, jotka eivät valitse puoltaan, leimataan sellaisen jo valinneiksi eli rasistisen kehityksen hyväksyneiksi.

Kirjoituksissa rasismi on kuin jokin apokalyptinen tulva, johon kaikkien on reagoitava. Samaan hengenvetoon blogisti voi naureskella Rajat kiinni -reppanoilla, joita kokoontui mielenosoituksiin vain kourallinen. Ongelma on siis valtava ja täysin mitätön.

Blogistit eivät käy rakentavaa keskustelua tavallisten suomalaisten, tutkijoiden, perinteisen median tai poliittisen järjestelmän kanssa.

He huutavat takaisin sekopäille. Tuskin sillä tavalla yksikään rasisti näkee valon. Ei, blogistit hakevat samanmielisten seurakunnan hyväksyntää sekä houkuttelevat jo valmiiksi alttiita.

He ovat ideologisen taistelun sotureita ja saarnamiehiä.

Saku Timonen käsitteli 12.9. blogissaan Helsingin Itäkeskusta boikotoivaa mielenosoitusta, jonka järjesti Suomi ensin -liike. Sävy on tuohtunut. Iltalehti oli kertonut mielenosoitukseen osallistuneiden pahoinpidelleen raskaana olevan musliminaisen.

Timonen pauhasi: ”Missä viipyy oikeasti isänmaallisten raivo näitä Suomen ja suomalaisuuden pilkkaajia kohtaan? Miksi yksikään puoluejohtaja ei tuomitse tällaista toimintaa? Miksi vastuuministeri ei lyö nyrkkiä pöytään? Miksi itse presidentti ei jyrähdä, että menkää nyt helvetin tanopäät kotiinne ja pysykää siellä? En tiedä vastausta. Ehkä olemme oikeasti siirtyneet rasistisen äärioikeiston terroriin ihan valtiojohdon siunauksella.”

Myöhemmin poliisi tiedotti, ettei uutisoitua rikosta tapahtunut.

Timonen kertoi, ettei hän edes sanonut rikoksen tapahtuneen vaan totesi Iltalehden näin uutisoineen. Vaikka hän selvästi sanoi, että ”tällä kertaa tapahtui kuitenkin jotain sellaista, jonka tapahtuminen oli vain ajan kysymys”.

Samaan aikaan Imagen toinen blogisti, anarkisti Suvi Auvinen vaatii poliisia lopettamaan tällaiset mielenosoitukset tykkänään.

Otetaan tämä hitaammin: siis että anarkisti vaatii virkavaltaa estämään mielenilmaisut!

Seuran Isän pikajuna -blogia kirjoittava Jussi Korhonen syytti (31.8.) vihapuhetta pohtinutta yllytyksestä lain rikkomiseen. Forssan yhteenotoista maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välillä Korhonen löysi Venäjän hyväksi tehdyn tilaustyön leiman.

Poliisin raportit yhteenoton monisyisestä historiasta Korhonen sivuutti.

Blogistien tehtävänä on vihata vihaajia, etsiä salaliittoja ja tehdä poliittisesta johdosta osasyyllinen, koska se ei puutu mielenilmauksiin.

Anarkistisesti virittyneet näkevät poliisin osapuolena, rasistien ja äärioikeistolaisten hyysääjänä. Tavoitteena on vastakkainasettelu ja sen kärjistäminen.

On suhteellisen helppo samastua blogistien maltillisiin arvioihin rasismista ja äärioikeistosta. Vaikeuksia aiheuttavat marginaali-ilmiöiden kohtuuton paisuttaminen ja solvaava kielenkäyttö, joka on MV- ja Homma-retoriikkaa.

Kun vihalla vastaa vihaan, kasassa on kiva virtuaalinen jengisota. Blogit ovat propaganda-aseita ala- ja vastakulttuurisissa taisteluissa, joissa kohtuudella ja todellisuudessa toimivat poliitikot, virkamiehet ja tavalliset kansalaiset leimataan osapuoliksi.

Polarisaatio on median bisnestä. Korhosen kahdella Forssa-blogilla oli yli 15 000 lukijaa.

Timosella, juukalaisella Uuninpankkopojalla, on Imagessa säännöllisesti kymmeniätuhansia lukijoita. Kuukaudessa lukijoita on puolisen miljoonaa.

”Miksi vastuuministeri ei lyö nyrkkiä pöytään? Miksi itse presidentti ei jyrähdä, että menkää nyt helvetin tanopäät kotiinne ja pysykää siellä?”

Saku Timonen

Blogistit eivät käyrakentavaa keskustelua,vaan he huutavattakaisin sekopäille.

Kun vihalla vastaa vihaan, kasassa on kiva virtuaalinen jengisota.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti