REFRRER:path /

Kasvu katkesi, Y-sukupolvi jäi tyhjän päälle: ”Pelkkä talouskasvu ei korjaa ongelmaa”

Anna Vainionpään mielestä nuoria aikuisia syyllistetään usein turhaan työpaikkasurffaamisesta. – Jos työpaikalla voi kehittyä, nuoret sitoutuvat työhön kyllä.

Nadia Paavola

Y-sukupolvi eli 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuoliskolla syntyneet ovat vaarassa syrjäytyä pysyvästi työmarkkinoilta, kun silpputyöstä on tullut entistä yleisempää. Jos näin käy, huoltosuhde vääristyy.

Kaksi kolmannesta uusista työsuhteista on Tilastokeskuksen mukaan osa-aikaisia, määräaikaisia, keikkaluonteisia tai vuokratyösuhteita.

Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Petri Mäki-Fränti on huolissaan siitä, onko työssäkäyvää väkeä kohta riittävästi verrattuna eläkeläisiin ja työttömiin.

– Talouskasvun kiihtyminen ei yksin korjaisi ongelmaa, jos työllisyys ei samalla kohene, Mäki-Fränti selittää.


Tuottavuuden kasvun nopeutuminen nostaisi palkkatasoa, ja julkiset menot ovat enimmäkseen palkkoja. Hieman nurinkurisesti talouskasvu voisi siis tulla kalliiksi.

Ratkaisuna olisi työllisyyden koheneminen. Hyvä työllisyys ennustaa myös varallisuuden kasvua.

Epävarmassa tilanteessa nuoret aikuiset hankkivat entistä vähemmän omistusasuntoja, vaikka korot ovat matalalla ja vuokra-asuminen kallistunut. Tästä saattaa seurata se, että uusi sukupolvi omistaa entistä vähemmän, koska kotitalouksien varallisuus on pääasiassa asuntoja.

– Omistusasuminen yleisyyden ja ikäluokan varallisuuden välinen yhteys näkyy paremmin pitkällä aikavälillä. Asuntovarallisuus on kasvanut viime vuosina lähinnä pääkaupunkiseudulla ja Helsinki-Uudenmaan alueella.

Asuntojen hintakehityksen takia varallisuus jakautuukin alueellisesti. Pääkaupunkiseudun hyvillä alueilla asuntojen hinnat ovat nousussa, mutta varsinkin muuttotappioseuduilla hinnat laskevat eikä omistusasuntoaan saa tarvittaessa nopeasti myytyä.

Y-sukupolvi on ensimmäinen, jonka käytettävissä olevat tulot eivät ole juurikaan nousseet.

– 90-luvun lama jätti aika pysyviä jälkiä, mutta tilanne parani kuitenkin. Tällä kertaa kestää pidempään ottaa kiinni vanhemmat sukupolvet, Petri Mäki-Fränti sanoo.

20–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 19 prosenttia vuonna 2015 ja 25–30-vuotiaiden 11 prosenttia. Vuonna 2007 vastaavien ikäryhmien työttömyysasteet olivat 12 ja 7 prosenttia.

– Osittain heikot tulot selittyvät myös opiskelulla. Korkea koulutustaso ennustaa parempia tuloja, mutta opiskelut kestävät entistä pidempään, Petri Mäki-Fränti huomauttaa.

Nuorten osattomuus on osa laajempaa tuloerojen kasvun ilmiötä. Sekä pienituloisia että suurituloisia on nyt enemmän kuin ennen. Toisaalta myös eläkeikäisissä on entistä enemmän pienituloisia, joten tuloerot eivät ole vain yhden sukupolven ongelma.

Kenties osittain epävarmasta tilanteesta johtuen nuoret aikuiset suhtautuvat elämään rennosti.

Anna Vainionpäällä on kokemusta Y-sukupolvesta työelämässä paitsi omien kokemuksen, myös tutkimuksen kautta. Hän sai juuri valmiiksi kauppatieteen pro gradu -tutkielmansa, jossa hän tarkasteli nuorten sitoutumista organisaatioon.

Vainionpään mukaan nuorilla olisi yrityksille paljon annettavaa, koska he ovat ratkaisukeskeisiä ja pyrkivät itsenäiseen ajatteluun.

– Sukupolveamme pidetään usein itsekkäänä, koska korostamme henkistä hyvinvointia emmekä rakenna identiteettiä pelkästään työn varaan. Jos työpaikassa ei voi kehittyä, on vaihdettava työtä. Tätä pidetään usein työpaikkasurffailuna.

Vainionpää perää työpaikoilta joustoa.

– Kannattaisi antaa tavoitteet, mutta työntekijä saisi vastuuta siitä, miten niihin päästään.

Kun töissä saa olla oma itsensä, siellä viihtyy ja nuoret sitoutuvat työhön silloin hyvin.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti