REFRRER:path /

Laki ei estä elinkautisvangin pitämistä vankilassa loppuikäänsä, mutta ihmisoikeusperiaatteet kyllä

Virpi Butt tuomittiin paloittelumurhasta elinkautiseen vankeuteen. Kuva on otettu hovioikeuskäsittelyssä Tampereen oikeustalolla vuonna 2005.

Hanna Kuonanoja

Suomen toistaiseksi pisin elinkautinen kesti 22 vuotta. Siihen tuomittu, tekoaikaan parikymppinen mies tunkeutui vuonna 1990 vanhuksen kotiin Lieksassa ja puukotti tämän hengiltä.

Tekijä pääsi elinkautisestaan ehdonalaiseen keväällä 2012. Heti seuraavassa kuussa hän surmasi miehen rautaputki ja puukko aseinaan. Hänet tuomittiin jälleen murhasta, ja nyt hän istuu toista elinkautistaan.

Tapaus on poikkeuksellinen. Sitä oli myös vuonna 2003 tapahtunut paloittelumurha, jonka tekijä Virpi (nykyisin Lucrezia Francesca Pandora) Butt on istunut elinkautistaan 14 vuoden ajan. Helsingin hovioikeus päätti viime viikolla, että Butt päästetään ehdonalaiseen vuoden 2018 lopussa. Hovioikeus katsoi, että Buttin vapauttamista puoltavat syyt painavat vaakakupissa enemmän kuin hänen suureksi arvioitu riskinsä syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen.

Parannukseen pitää olla mahdollisuus


Vaikka elinkautisesta vapautuneen vangin uusimisriski on selvästi pienempi kuin vapautuneilla vangeilla yleensä, tämänkaltaiset tapaukset nostavat usein esille kysymyksen elinkautisen pituudesta. Miksi elinkautinen ei voisi kestää elinikää? Sininen tulevaisuus kertoikin viime viikolla vaativansa Suomeen mahdollisuutta todelliseen elinkautiseen tuomioon.

Periaatteessa laki ei kuitenkaan nytkään estä elinkautisvangin pitämistä vankilassa loppuikäänsä, kertoo rikosoikeuden ja kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä Helsingin yliopistosta.

Yleisiin ihmisoikeusperiaatteisiin sen sijaan sisältyy ajatus parannuksen ja yhteiskuntaan palaamisen mahdollisuudesta.

– Kun mietitään, pitääkö vapauttaa vai ei, aika pian vastaan tulevat kansainväliset ihmisoikeusnormit ja niistä johdettavat ihmisarvon kunnioittamisen periaatteet. Ne puhuvat vahvasti sen puolesta, että elinikäinen laitoksessa pitäminen ei ole sopusoinnussa näiden arvojen kanssa.

Suomessa istutaan keskimäärin 14 vuotta

Suomessa elinkautisvanki voi vapautua ehdonalaiseen Helsingin hovioikeuden päätöksellä aikaisintaan 12 vuoden jälkeen. Käytäntö, jossa elinkautisvangin vapauttamista harkitaan säännönmukaisesti tietyn ajan kuluttua, on Euroopassa yleinen. Näin menetellään 50:stä Euroopan maasta 31:ssä.

Läntisessä Euroopassa sellaisen elinkautisen, josta ei käytännössä ole mahdollista vapautua, voi saada vain Englannissa ja Walesissa.

Suomessa elinkautisten keskimääräinen kesto on pidentynyt useilla vuosilla 1990-lukuun verrattuna. Jos vuonna 2012 päättynyttä poikkeuksellisen pitkää tuomiota ei huomioida, elinkautista on istuttu 2010-luvulla keskimäärin hieman yli 14 vuotta.

Elinkautisen kesto Suomessa on linjassa vertailukohteiksi sopivien muiden Pohjoismaiden kanssa. Norjassa elinkautista ei ole, joskin vaarallisena pidetty vanki voidaan pitää 21 vuoden maksimituomion kärsittyäänkin vankilassa niin pitkään kuin katsotaan tarpeelliseksi.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti