REFRRER:path /

Näkökulma: Valtiosihteeri Virtanen takakontissa – Sipilällä ja Soinilla vakavan selityksen paikka

Joel Maisalmi
Kun varapääministeri Soinin valtiosihteeri tämän jälkeen tapaa salaa pääministeri Sipilän, kyse on aivan muusta kuin ”jostakin mietinnästä”.

Lauri Nurmi

Ulkoministeri Timo Soinin (sin.) valtiosihteerin Samuli Virtasen piti piiloutua sunnuntaina 11. kesäkuuta päivällä pääministerin virka-asunnolta lähtiessään auton takakonttiin, jotta hänen vierailunsa Juha Sipilän luona ei paljastuisi.

Samoihin aikoihin perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho piti linjapuhettaan Jyväskylässä.

Eduskunnan täysistunnossa pääministeri Sipilä kertoi tapahtumista myöhemmin seuraavasti: ”Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan, maanantaina, sen jälkeen kun päätös tehtiin, että arvoeromme on kasvanut liian suureksi, nuo vaihtoehdosta keskustelut alkoivat voimistua – –.” (19.6.2017)

Kun valtiosihteeri Virtanen vieraili Kesärannassa, hänellä oli jo tiedossaan tarkka nimilista loikkaukseen mukaan pyydettävistä perussuomalaisista kansanedustajista, joista merkittävä osa oli jo lupautunut mukaan.


Etukäteen mietitty operaatio oli pyörähtänyt vauhtiin sunnuntaina puolilta päivin, jolloin erityisavustaja Petteri Leino oli käynyt 20 minuutin puhelun henkilön kanssa, joka ei ollut Jyväskylässä – tämä henkilö oli Lännen Median tietojen mukaan Virtanen, joka oli jo Helsingissä tavatakseen pääministerin.

Puhelussa perussuomalaisten eduskuntaryhmä jaettiin lopullisesti kolmeen kategoriaan: kovan linjan halla-aholaisia oli 7, harmaan vyöhykkeen kansanedustajia 8 ja terholaisia 22.

Kun varapääministeri Soinin valtiosihteeri tämän jälkeen tapaa salaa pääministeri Sipilän, kyse on aivan muusta kuin ”jostakin mietinnästä”.

Politiikan kielellä ilmaistuna Sipilä puhui täysistunnossa tapahtumista muunneltua totuutta.

Lisämausteen asiaan tuo valtiosihteeri Virtasen blogikirjoitus (Uusi Suomi 24.10.), jossa hän kiisti pitäneensä puoluekokousviikonloppuna tiiviisti yhteyttä pääministeriin. Eipä sekään kirjoitus ollut totta, vaikka Virtanen otsikoi bloginsa seuraavasti: ”En osallistu valheisiin.”

Pääministerin erityisavustaja Riina Nevamäki kiisti Virtasen matkustaneen sunnuntaina päivällä takakontissa ulos Kesärannasta. ”Aivan uskomaton väite, joka ei pidä paikkaansa”, Nevamäki vastasi tekstiviestillä kommenttipyyntöön.

Kun tiedot oli julkaistu, ainakin siniset aloittivat kriisiviestinnän. Kansanedustaja Tiina Elovaara myönsi, että kyllähän se valtiosihteeri oli takakonttiin pitänyt piilottaa.

Koko ajan on ollut vahva tunne siitä, että asianosaiset myöntävät vain sen, mikä tutkivalla journalismilla pystytään näyttämään toteen. Sillä ei tunnu olevan kovin suurta merkitystä, että matkan varrella osa tapahtumiin osallistuneista on selitellyt julkisuudessa mitä milloinkin.

Myöskään maanantaina 12. kesäkuuta keskustelut eivät vain voimistuneet, vaan soinilais-terholaiset lähettivät kello 13 Valtioneuvoston linnasta Sipilän erityisavustajalle Nevamäelle tiedon, että heillä oli koossa 17 kansanedustajaa, enemmistöhallituksen tarvitsema määrä. Keskustan, kokoomuksen ja soinilais-terholaisten hallituspohjan leveys oli sillä hetkellä 103 (49+37+17) edustajaa.

Vasta sen jälkeen Sipilä ja Orpo lähettivät Twitter-viestit: ”Keskustelut käyty. Yhteinen esityksemme kesk./kok. eduskuntaryhmille: ei edellytyksiä jatkaa yhteistyötä Halla-ahon johtaman PS:n kanssa.” (12.6. klo 14.06)

Salaiset operaatiot ovat osa politiikkaa, mutta johtavien poliitikkojen pitäisi pystyä kertomaan niistä edes jälkikäteen avoimesti kansalaisille. Kesäkuun tapahtumien kohdalla näin ei ole tapahtunut syistä, jotka ovat toistaiseksi vain asianosaisten tiedossa.

Valtiosihteeri piilotettuna auton takakonttiin kertoo halusta salata asioita ja totuutta – ja on siksi pääministerille ja ulkoministerille vakavan selityksen paikka.

Julkaisin kirjan perussuomalaisten hajoamisesta tiistaina 24. lokakuuta. Sen jälkeen sain kymmeniä lisävihjeitä tapahtumista.

Muutamat niistä vaikuttivat erittäin kiinnostavilta, kuten Virtasen salainen vierailu Kesärannassa sunnuntaina päivällä.

Selvitin asiaa tutkivan journalismin tiedonhankintakeinoilla puolentoista viikon ajan. Oma-aloitteisesti pääministeri ja valtiosihteeri eivät olisi sunnuntain tapaamisesta koskaan kertoneet.

Perussuomalaisten hajoamisen historia -kirjassa kerrotaan myös keskustan salaisesta operaatiosta, jolla jo toukokuussa tavoiteltiin perussuomalaisia loikkareita jatkamaan hallituksessa.

Kokoomuksen ja keskustan johtoelinten välillä käytiin keskustelua siitä, miten molempien puolueiden eduskuntaryhmiä voitaisiin vahvistaa loikkareilla, jos Halla-aho valittaisiin hallituskumppanin puoluejohtajaksi. Yhtenä vaihtoehtona esillä oli, että soinilaiset perustaisivat oman eduskuntaryhmänsä.

Kesäkuussa pääministeri Sipilä kiisti täysistunnossa etukäteiskeskustelut ehdottomin sanankääntein: ”Olisihan se ennenkuulumatonta miettiä puolueen puoluekokouksen mahdollisia lopputuloksia ja tehdä siihen suunnitelma etukäteen. Nämä ovat ihan mielikuvitustarinoita, joita lehdet kirjoittavat ja te täällä toistatte. Tällaista keskustelua ei ole ollut olemassa.”

Nyt syksyllä pääministeri pohtii, että keskustelua saattoi sittenkin olla olemassa: ”Keskusteluja ovat kansanedustajat käyneet (ennen perussuomalaisten hajoamista).” (Iltalehti 31.10.)

Olisi suoraselkäistä, jos asianosaiset kertoisivat eduskunnassa avoimesti etukäteisvalmistautumisesta ja Sipilä ja Virtanen sunnuntain salaisesta tapaamisestaan – ja siitä, miksi valtiosihteeri piti piilottaa katseilta kirkkaassa päivänvalossa.

Avoimuuden esteeksi saattavat ikävä kyllä muodostua täysistunnon pöytäkirjaan tallentuneet lausunnot, jotka ovat ristiriidassa uusien tietojen kanssa.

Demokratiassa näin ei saisi käydä.

Editoitu klo 16.09. Muokattu viimeistä virkettä.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti