REFRRER:path /

Suomalaiset kaapatut on usein tuotu kotiin elossa – Jolon panttivangille muistot palaavat joka kerta

Vuonna 2000 Malesiassa kaapattu Seppo Fränti kertoi tunnoistaan, kun suomalaisnainen siepattiin Afganistanissa toukokuussa.

Seppo Fränti ja muut panttivangit vapautettiin Jolon saarelta syyskuussa 2000. Vuosien varrella suomalaisten kaappaukset on usein saatu päättymään turvalliseen kotiinpaluuseen.

Kaisa Hahto, Matti Posio

Afganistanissa 20. toukokuuta kaapattu suomalainen avustustyöntekijä on päässyt kotiin ja on turvassa. Vuosien mittaan useilla suomalaisilla kaapatuilla on ollut mahdollisuus samaan. Pitkä kaappausaika vaatii kuitenkin veronsa. Surmattujen ja loukkaantuneiden kollegoiden kohtalo pysyy mielessä aina.

Kun suomalainen nainen joutui kaapatuksi väkivaltaisessa iskussa avustusjärjestön tiloihin Kabulissa, Lännen Media haastattelu yhtä tunnetuimmista suomalaisista panttivangeista, Malesiassa Jolon saarella kaapattua Seppo Fräntiä. Näin Fränti kertoi kaappauskokemuksistaan.

Seppo Fränti luki sunnuntaiaamun kaappausuutiset kännykästään Helsingin lähistöllä sijaitsevassa saaressa. Leppoisa mökkeilyviikonloppu sai hetkessä uuden käänteen.


– Taas kerran se laittoi muistot menneisyyteen ja herätti pelot kaapatun puolesta. Alkoi miettiä, mitkä hänen ajatuksensa tällä hetkellä mahtavat olla. Pelko on varmasti kova. Toivon, että hän pysyisi rauhallisena eikä saisi paniikkia.

– Pitää kuitenkin itkeä, jos itkettää ja olla peloissaan, jos pelottaa, Fränti sanoo.

Seppo Fränti ja Risto Vahanen kaapattiin huhtikuussa vuonna 2000 Malesiassa osana parinkymmenen hengen ryhmää, jossa oli esimerkiksi saksalaisia, ranskalaisia ja malesialaisia.

Aikaa on kulunut, mutta Fränti muistaa yhä tapahtumat tarkasti. Hänen mukaansa kaikkein pahinta kaappauksessa oli epätietoisuus.

– Se on tapahtuma, josta ei tiedä, miten se päättyy, koska päättyy ja mitä kaikkea tapahtuu. Säilyykö henki? Mistä saa seuraavana päivänä ruokaa? Missä ollaan seuraava yö?

Fräntin mukaan heidän tapauksessaan länsimaalaiset panttivangit saivat tukea toisistaan, vaikkei muiden kanssa pelon vuoksi juuri keskusteltukaan.

– Jos on yksin, olosuhteet ovat vielä huomattavasti ahdistavammat. Paljon riippuu siitä, millaisen kontaktin saa kaappaajiin ja miten he käyttäytyvät. Jonkinlainen kontakti olisi tärkeä luoda, jotta olonsa kokisi edes hivenen turvallisemmaksi.

Päivästä toiseen selviytyi, kun piti yllä jonkinlaista rytmiä ja ohjelmaa. Fräntin mukaan aamulla herättiin kukon huutoon, sytytettiin kokko ja keitettiin teet. Iltaisin käytiin peseytymässä purossa.

– Pienet käytännön puuhat auttoivat aika paljon. Niillä sai pään selvemmäksi. Päätimme, että meitä ei alisteta, vaikka he yrittivät sekoittaa ajatuksemme.

Fränti kuvailee kaappaajiaan tylyiksi, hermostuneiksi ja arvaamattomiksi.

Jololla panttivankeja vartioivat muut kuin alkuperäiset kaappaajat. Fräntin mukaan heidän kanssaan oli tultava toimeen, jotta sai ravinnoksi esimerkiksi kookospähkinöitä.

– Meillä oli eri kieli, emme voineet keskustella. Yksi kaappaajista toi minulle kuitenkin jopa piirustuspaperia kyläkaupasta. Moni sanoi, ettei kaappaajien kanssa kannata ystävystyä, mutta jokin yhteys oli pakko olla, jotta sai ruokaa ja vettä.

Jolon panttivangit vapautettiin syyskuussa 2000. Libya maksoi miljoonalunnaat.

Miten kuukausien panttivankeuden jälkeen voi palata arkeen?

– Kun palasi Suomeen, ihmetteli, miksi täällä ei yöllä ammuta. Fiilikset olivat oudot. Pelot pysyivät pitkään syvällä.

Fräntin mielestä kokemus on syytä käydä läpi ammattilaisen kanssa.

– Selviytyminen riippuu aika paljon omastakin psyykestä. Kaikki meidänkään porukastamme eivät selvästi ole päässeet läpi panttivankeuden kriiseistä. He eivät pysty esimerkiksi matkustamaan.

Fränti halusi palata matkoille pian pelastumisen jälkeen, ensin Tallinnaan, mutta muutaman vuoden päästä myös Malesiaan.

Selviytyminen riippuu aika paljon omastakin psyykestä.

Fakta

Suomalaisten kaappauksia maailmalla

Ruotsalaisessa Operation Mercy -avustusjärjestössä työskennellyt suomalainen nainen siepattiin Afganistanissa toukokuussa 2017. Iskussa saivat surmansa saksalainen avustustyöntekijä ja afganistanilainen vartija.

Atte ja Leila Kaleva siepattiin Jemenissä joulukuussa 2012 ja vapautettiin toukokuussa 2013.

Suomalainen mies siepattiin Kolumbiassa vuonna 2009. Hänen perheensä maksoi lunnaita noin 50 000 euroa. Mies pääsi lopulta vapaaksi.

Kaksi suomalaista öljy-yhtiön työntekijää siepattiin Nigeriassa vuonna 2006. Samalla kidnapattiin viisi muuta ulkomaalaista. Nigerian armeija vapautti siepatut seuraavana päivänä. Yksi siepatuista kuoli. Suomalaiset selvisivät.

Seppo Fränti ja Risto Vahanen olivat siepattuina Filippiinien Jolon saarella yli neljä ja puoli kuukautta vuonna 2000. Sieppaajat olivat Abu Sayyaf -ryhmän jäseniä.

Turkin kurdisissit sieppasivat kaksi suomalaista miestä Tuncelin maakunnassa vuonna 1994. Kaksikko vapautettiin kolmen viikon kuluttua.

Suomalainen liikemies siepattiin Siperiassa vuonna 1994. Hän pääsi vapaaksi, kun lunnaat maksettiin.

Jätä kommentti