REFRRER:path /

Kamarimusiikki

Heinäkuussa Kuhmon valloittavat kamarimusiikki ja taiturilliset muusikot. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma.

« »

Flyygelin kanssa

Kamarikriitikko Ira Määränen on matkailututkija, joka soittaa pianoa ja laulaa kuorossa. Kamarimusiikin kesä on suomussalmelaiselle naiselle ensikokemus.
Kuhmo-talossa Lentua-salin takanurkassa on musta laatikko. Iso. Painavakin, sillä siitä nousee kattoon vaijeri.

Avataan tarvittaessa.

Laatikossa on Steinway-flyygeli, joka on siellä suojassa, kotonaan. Konserttien ykkössoitin. Siirretään pyörillään näyttämölle. Viritetään lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluiden aiheuttamien muutosten mukaan, ja pianistin toiveet huomioiden.

Konserttiflyygelissä on enemmän osia kuin keskikokoisessa autossa. Upouuden flyygelin koneisto ajetaan tehtaalla soittoautomaatin avulla ja viritetään ennen toimitusta. Viritys viimeistellään perussointiin muutaman kuukauden soittamisen jälkeen. Instrumentin hieno ja herkkä koneisto vaatii virittäjältä asiantuntevaa huolenpitoa, ja pianisteilta teknistä asiantuntemusta vikojen ja vaivojen löytämiseksi.


Yleisö ja kriitikot ovat useimmiten tietämättömiä kuulemansa instrumentin kunnosta. Usein esimerkiksi raakasointinen tai kunnolla soimaton piano pistetään soittajan epämusikaalisuuden tai osaamattomuuden tiliin, toteaa Ralf Gothoni

.

Mestarivirittäjä Matti Kyllönen on verrannut flyygeleitä samanhintaisiin mersuihin – niiden tankkaus vastaa flyygelin viritystä ja autojen välttämätön määräaikaishuolto öljynvaihtoineen flyygelin vähintään jokavuotista perushuoltoa koneiston tarkastuksineen ja vasaroiden intonoimisineen.

Konserttisarjojen aikana soittimen viritys, äänen laatu ja jopa säädöt muuttuvat. Flyygelin kunnon lisäksi virittäjän työtä hankaloittavat pianistien erilaiset persoonalliset toiveet äänen laadun suhteen, kuten äänen kovuus tai pehmeys, koskettimien raskaus tai keveys tai repetition nopeus ja tarkkuus. Myös esitettävät teokset asettavat instrumentille erilaisia odotuksia, samoin esitystilojen akustiikka.

Kamarimusiikin tilaisuuksiin flyygeleitä kuljetaan rekka-autolla. Niitä kannetaan, vieritetään rullatelineillä, nostetaan ja käännellään, viritetään, pyyhitään, tarkkaillaan elektronisten mittareiden avulla ja tarvittaessa kuivatellaan tai kostutetaan ja lopulta soitetaan.

Flyygelin äänipohja painuu noin 25-30 vuodessa, eikä esityssoitin pysty enää tuottamaan riittävää ääntä suureen saliin – Steinwaykin joutuu luopumaan joskus ykkössoittimen asemastaan. Huolella pidetty instrumentti soveltuu silti hyvin pieneen saliin ja harjoitussoittimeksi vielä pitkään.

1970-luvulla kamarimusiikkijuhlilla oli vain vanha japanilainen flyygeli. Kuuluisa japanilainen musiikkikriitikko kirjoitti ylistävän kritiikin Kuhmosta, ainoana moitteena kyseisen huonon instrumentin vaikutus konserttien tasoon. Ralf Gothoni kävi valitsemassa Saksasta uuden, erinomaisen flyygelin seuraavan kesän konsertteja varten.

Keväällä Kuhmoon ilmestyi pieni japanilainen mies, joka vaivoin sai vastauksen kysymykseensä ”missä täällä on huono japanilainen flyygeli”. Instrumentti löytyi, flyygelitehtaan teknikoksi ilmennyt mies teki sen kanssa kaksi päivää töitä ja poistui kaikessa hiljaisuudessa laskua jättämättä.

Kesällä saapuivat pianistit ja kuinka ollakaan, ainakin puolessa konserteista haluttiin välttämättä käyttää vanhaa, kunnostettua japanilaista flyygeliä.

Ira Määränen

Lähteet: Gothoni ja Kyllönen 2003. Flyygelin kanssa. Ajatus-kirjat.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »