REFRRER:path /

Ilmastonmuutos on jo täällä – ajan myötä planeettamme muuttuu tunnistamattomaksi

Hanna Nikkanen kokosi opiskelijaryhmän kanssa kirjan ilmastonmuutoksesta. Maanantaina teos nostettiin Tieto-Finladia-ehdokkaaksi.

Tietokirjailija, Long Play -verkkolehden päätoimittaja Hanna Nikkanen kasasi opiskelijaryhmän kanssa kirjan ilmastonmuutoksesta. Teoksesta tuli tämän syksyn palkintomagneetti. Maanantaina oli vuorossa Tieto-Finlandia -ehdokkuus.

Simopekka Virkkula

Vauhti sen kun kiihtyy. Hyvän sään aikaan -tietokirjan maine kasvaa nyt rivakammin kuin hiilidioksidin määrä ilmakehässä.

Torstaina Hanna Nikkasen nenässä tuoksuivat Kanava-kirjapalkinnon voittokukat. Jo maanantaiaamuna oli uuden kimpun aika: Nikkasen ja 21 journalistiikan opiskelijan yhteinen teos on yksi kuudesta Tieto-Finlandian ehdokkaasta.

Eikä ihme. Kirjalla on kylmäävin mahdollinen aihe – ilmastonmuutos – sekä ihan lähelle, täkäläiseen lintukotoon tunkeutuva näkökulma. Kirjan alaotsikon sanoin: ”Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken”.

Fyysisestikin painavan teoksen pääviesti on yksinkertainen. Ilmastonmuutos ei ole kaukaisten aikojen ja maiden asia. Se on täällä jo nyt.


Ja sitten vielä tämä: ennemmin kuin uskommekaan, planeettamme on muuttunut tunnistamattomaksi.

HANNA NIKKASEN taidot tiedetään. 36-vuotiaan tutkivan journalistin palkintokaapissa on ahdasta; mainetekoja riittää valtion tiedonjulkistamispalkinnosta Bonnierin ja Euroopan komission journalistipalkintoihin asti.

Nyt tuli kolmas Tieto-Finlandia-ehdokkuus.

Viime lukuvuoden helsinkiläinen Nikkanen reissasi Tampereella kaikkien aikojen nuorimpana journalistiikan vierailuprofessorina.

Innokkaat opiskelijansa Nikkanen patisti ulos yliopistolta, pitkille taipaleille.

Hyvän sään aikana -kirjan työryhmä raportoi matkustaneensa Suomea ristiin rastiin – 20 000 kilometriä junalla ja vähän vähemmän bussilla. Kaksi ryhmäläistä lensi Brysseliin, kaksi Kööpenhaminaan.

”Lainasimme erinäisiä autoja, veneitä ja moottorikelkkoja. Kelkoista yksi paloi tunturissa poroksi ja kasvatti saman tien kirjan hiilijalanjälkeä aika lailla”, tekijät summaavat.

Vaiva kannatti. Kriitikot ovat jakaneet kirjalle tähtiä kirkkaan pakkasyön mitalla. Palkintoraatien mielestä teos on ”tähän mennessä paras Suomessa ilmastonmuutoksesta tehty kirja”.

ILMASTONMUUTOS ei ole vain tulvia ja myrskyjä. Se on rintalastan kohdalla kalvavaa ahdistusta. Se voi olla myös syy sulkea silmät ja puristaa kämmenet korville.

Kysytään Hanna Nikkaselta, mitä hän tuntee.

Ahdistus on kuulemma aaltoillut. On ollut aikoja, jolloin Nikkanen on päättänyt olla viileä asiapentti. Noina hetkinä hän on kieltänyt itseltään ”itsekkään ja hyödyttömän” angstin.

Mutta eihän semmoinen onnistu. Ilmastonmuutos on niin mullistava asia, että ahdistus, suru, huoli, pelko, turhautuminen ja kiukku ovat luonnollisia reaktioita.

Nikkanen tietää, että yksilötuskasta pitää kuitenkin päästä eteenpäin. Samaan tapaan kuin 1980-luvun alussa, kun pelko ydinsodasta sai ihmiset liikkeelle.

Viisaat tutkijat ovatkin laatineet teorioita, joissa orastaa toivo: tarvitaan tietty aika ja ihmisten kriittinen massa ennen kuin huoli muuttuu toiminnaksi ja aletaan uskoa, että asioihin voi vaikuttaa.

Se aika alkaa olla käsillä.

Kirjassa siteerataan filosofi Ville Lähdettä. Hän sanoo, ettei ole järin toiveikas, muttei silti ole menettänyt toimintakykyään.

– Tykkään tuosta Villen muotoilusta. Siinä on se tavoiteltava tila.

KIRJASSA KOHDATAAN liuta ihmisiä, heidän joukossaan kalastaja Pentti Linkola – legenda, jonka elämäkerta niin ikään kilpailee Tieto-Finlandian finaalikierroksella.

Nikkanen tunnustaa, että Linkola oli ainoa henkilö, jonka haastattelemisesta opiskelijaporukka ajautui riitaan.

Linkola on ohittamaton hahmo suomalaisen ekotietoisuuden historiassa. Samalla hän on tiukasti 1900-luvun mies, jolla on niukasti sanottavaa ilmastonmuutoksesta.

– Kuulun niihin, joita ärsyttää se, miten Linkola nykyisin marssitetaan esiin lausumaan kyynisiä näkemyksiä. Niillä sitten perustellaan, ettei mitään ole tehtävissä.

Samaan hengenvetoon Nikkanen ylistää Linkolasta kirjaa varten otettuja kuvia. Niitä on lisää valokuvanäyttelyssä, joka kiertää maata.

– Onhan se kaunista se hellyys, jolla vanha mies suhtautuu pihapiirinsä jokaiseen elävään olentoon.

ILMASTONMUUTOS jos mikä on haudanvakava aihe – myös mediassa.

Tarvitseeko sen olla? Sopiiko siitä puhua vain kuivasti ja naama synkkänä?

Kirjan tekijäjoukko päätti kokeilla uutta asennetta: pidetään tiukasti kiinni tieteestä, mutta otetaan kaveriksi hauskuus ja karnevaali.

Tuolla reseptillä on syntynyt somesisältöjä, podcasteja ja jos jonkinmoisia tapahtumia.

Helsingissä ja Tampereella on järjestetty ilmastonmuutosaiheisia pubivisoja.

Nikkanen oli todistamassa tiukkaa kamppailua Helsingin Tiedekulmassa. Joukkueiden asiantuntemus löi ällikällä.

– Ilmastotutkijoiden pöytä jäi neljänneksi. Mukana olleet lapset pärjäsivät yllättävän hyvin. Heillä oli tuoretta, alakoulusta ammennettua tietoa!

Ykköspalkintona oli painotuoreita kirjoja. Häviäjät saivat tyytyä juomiin.

Kolme Finlandiaa

Tämä viikko paljastaa finalistit

Tällä viikolla julkistetaan kaikkien kolmen Finlandia-palkinnon ehdokkaat.

Maanantaina oli tietokirjojen vuoro, keskiviikkona seuraavat lasten- ja nuortenkirjat ja perjantaina romaanikisan finalistit.

Melko vakiintuneen tavan mukaan kussakin sarjassa on kuusi ehdokaskirjaa. Ehdokkaat valitsee esiraati. Tieto-Finlandian esiraadissa istuivat viestintäyrittäjä Harri Saukkomaa, viestintäpäällikkö Johanna Kurkikangas sekä toimittaja Reetta Räty.

Lopullisen valinnan tietokirjoista tekee uutisankkuri–kirjailija Matti Rönkä. Parhaan lastenkirjan valitsee laulaja Anna Puu ja parhaan romaanin ministeri Elisabeth Rehn.

Kaikki kolme Finlandia-voittajaa saavat 30 000 euron palkinnon. Voittajat paljastetaan juhlatilaisuudessa 29. marraskuuta.

Jätä kommentti