REFRRER:path /

Kamarimusiikki

Heinäkuussa Kuhmon valloittavat kamarimusiikki ja taiturilliset muusikot. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma.

« »

Kuhmo idän porttina

Kamarikriitikko

Kerttu Härkönen

Kuhmo on ollut portti musiikkiin taas parin viikon ajan. Meille vakiokävijöille se on ollut sitä tietenkin paljon kauemminkin. Mutta Kuhmo on myös mielenkiintoisella tavalla portti itään. Venäjä-yhteys on vahva mauste kuhmolaiseen elämään ja työntekoon.


Omalle ikäluokalleni itä oli pitkään suljettu ilmansuunta. Kainuustakin alettiin pikkuhiljaa 1970 -luvun jo matkailla maailmalle, mutta itä ei ollut se varsinainen pääsuunta. Eikä Venäjän – eli Neuvostoliiton – kansalaisia juurikaan luontevasti tavattu, kohtaamiset olivat virallisten delegaatioiden yhteydessä tarkkaan suunnitelluilla visiiteillä.

Presidentti Kekkonen sitten aukaisi idän suuntaa Kainuun kohdalta. UKK ei ole nykyisin kovinkaan muodissa, mutta täällä hänen elämäntyönsä on läsnä! Aamun Kainuun Sanomista luin, että UKK-seuran jäseniä on vieraillut Kostamuksessa, Kuhmon ystävyyskaupungissa rajan toisella puolella.

Kekkonen oli ratkaisevassa roolissa siinä, että Kostamuksen kaivoskaupunkia alettiin rakentaa suomalaisvoimin. Kostamus työllisti suuren määrän kainuulaisia 1970- ja 80-luvuilla. Kuhmokin olisi erinäköinen ilman Kostamus -työmaata – kaupunkistatuskin on perua tuosta rakentamisvaiheesta.

Kekkosen ja hänen yhteistyökumppaninsa, ulkoministerin Aleksei Kosyginin, neuvotteluja varten rakennettiin rajan pintaan Venäjän puolelle komea rakennuskompleksi majataloineen ja hulppeine saunoineen.

Kun siirrytään UKK:n ajasta muutama vuosikymmen eteenpäin, vierasmajat ovat siirtyneet Kostamuksen kaivoskombinaatin omistukseen ja olen Kostamuksen luonnonpuiston vieraana yöpynyt paikalla muutaman kerran.

Sauna on valtavankokoinen ja hulppea on myös takkahuone pitkine pöytineen. Sähköpatterit huutavat täydellä teholla, energia lienee halpaa. Vakituinen huoltohenkilöstö pitää paikat kunnossa.

YYA-ajan lapselle on ollut äärimmäisen kiinnostavaa nähdä tämä suurten poliittisten päätösten tapahtumapaikka.

Etenkin edellä mainitun saunan näyttävä vieraskirja on nähtävyys. Toivon, että UKK -seuralaiset saattoivat matkallaan tutustua siihen. Sen vanhimmilla lehdillä ystävyys elää, syvenee ja lujittuu.

Nuo sivut, joita olemme voinee vapaasti selailla ja lukea, pitäisi ehdottomasti tallentaa myös suomalaisten historiantutkijoiden käytettävään muotoon, elleivät sitä jo ole.

Kostamuksen luonnonpuisto perustettiin samoihin aikoihin kuin kaivos rautapellettitehtaineen, osittain kompensoimaan teollisuuden tuottamia ympäristötuhoja. Luonnonpuisto on vajaan 50 000 hehtaarin suuruinen tiukin säädöksin suojeltu alue lähellä Suomen rajaa.

Vanha kuulu karjalaiskylä Akonlahti on sijainnut nykyisen luonnonpuiston alueella. Viime vuosina puisto on jonkin verran avautunut kävijöille. Puistossa voi kulkea esimerkiksi muutaman kilometrin pituisen Laukkukauppiaan polun Kiitehenjärven tuntumassa, ja kaupunkiin on rakennettu näkötorni ja luontopolku.

Meille Metsähallituksen luontopalveluissa Kuhmo on portti itään, koska vuodesta 1990 on Kuhmo-Kostamus-akselilla ollut olemassa suomalais-venäläinen Ystävyyden luonnonsuojelualue.

Alueen perustamissopimuksen ovat allekirjoittaneet vuorostaan Mauno Koivisto ja Mihail Gorbatsov. Tätä myötä yhteistyö yli rajan on meille oleellinen osa työtä. Lukemattomat kerrat olemme matkanneet Kuhmon kautta Vienan Karjalaan, usein kauemmaksikin Arkangeliin taikka Leningradin alueelle.

Vastaavasti Kuhmo on ollut portti länteen venäläisille kollegoillemme. Venäjän kansallispuistojen henkilöstöä kulkee Kuhmon kautta säännöllisesti – viime aikoina tosin hieman harventuen – eri puolille Suomea tutustumaan siihen, miten meillä yleisöpalvelut kansallispuistoissa järjestetään ja miten luontokeskukset toimivat.

Kuhmosta vieraiden tie kulkee Kuusamon kautta Lappiin, sieltä vaikkapa Liminganlahdelle ja takaisin itään, taikka Kolin kautta etelään, Nuuksion Haltiaan ja Saaristomerelle ja sieltä takaisin. Suomessa riittää näkemistä tällä saralla ja vieraat arvostavat osaamistamme suuresti.

Kuuleman mukaan laavuja ja muita luontorakennelmia suomalaiseen tapaan on noussut eri puolille laajan Venäjän suojelualueita. Myös tutkimusyhteistyö on ollut merkittävää vuosikymmenten ajan.

Niitä katselemaan ja erilaisiin maisemiin tutustumaan meitäkin on usein kutsuttu. Vain harvoin olemme kuitenkaan pystyneet näitä pitkiä matkoja tekemään. Altai, Magadan, Moskovan alue – kaikkialla olisi näkemistä ja kutsut ovat voimassa.

Joko ensi vuonna?

Jätä kommentti


Lue lisää aiheesta

« »