REFRRER:path /

Kamarimusiikki

Heinäkuussa Kuhmon valloittavat kamarimusiikki ja taiturilliset muusikot. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma.

« »
Urho Kähkönen, Hiljainen vesi

Kuvien Kuhmo ruokkii sielun

Elina Kosunen

Kamarikriitikko ja graafisen suunnittelun opiskelija

Urho Kähkönen ja Heikki Huotari, Kainuuntie 89, esillä 22.7.2016 asti.

Inari Krohn ja Ilkka Väätti, Kuhmo-talon yleisölämpiö, esillä 23.7.2016 asti.

Kaikki riippuu Auringosta, Juminkeko, esillä 30.9.2016 asti.

Onneksi Kainuulla on Urho Kähkönen.

Hänen kookkaat, rohkeilla siveltimenvedoilla maalatut työnsä tuovat sellaista iloa esteetikon sieluun, että yksistään tällä Kuhmoon sijoittuvalla näyttelykäynnillä eläisi seuraavat pari viikkoa. Omien sanojensa mukaan Kähkönen on halunnut luoda jotain kaunista ja hyvää, ja siinä hän on totta vie onnistunut.

Pyöreiden teosten keskeltä loistaa valo – onko se aurinko, Jumala vai jokin muu iloa ja toivoa tuottava asia, jää jokaisen katsojan itse päätettäväksi. Esillä on myös neliön ja suorakaiteen muotoisista palasista kasattuja maalauksia, jotka yhdistelevät taiteilijan muistoja ja mielikuvia eri vuodenaikojen kulusta.

Kähkösen akryylia ja lyöntimetallia yhdistävät teokset ovat samaan aikaan herkkiä ja rohkeita, viitteellisiä ja selkeästi johonkin paikkaan sidottuja.

Samassa näyttelyssä Kainuuntiellä on esillä Heikki Huotarin lasitaidetta sekä muutamia naivistisia maalauksia. Lasiin kätkeytyy oivalluksia: miltä näyttääkään räsymaton henki puhallettuna lasin sisälle!

Rohkeutta ja harmoniaa

Kamarimusiikkivieraita hemmotellaan huippugrafiikalla. Inari Krohnin ja Ilkka Väätin näyttely on esillä Kuhmo-talon yleisölämpiössä. Molempien työt vievät vieraisiin paikkoihin, eksoottisiin ympäristöihin.

Krohnin töissä huomio kiinnittyy samassa teoksessa oleviin lukuisiin eri tasoihin. Vuorimaisemat, kasvit, eläimet ja ihmishahmot limittyvät toisiinsa mielenkiintoisella tavalla. Läpikuultavat elementit luovat maisemaa, jossa jokaiset osat tässä maailmassa ovat sekä vuorovaikutuksessa keskenään että omassa yksinäisyydessään.

Väätin teoksissa yhdistävä tekijä on tasainen rytmi, jota joku saattaisi pitää jopa tylsänä. Järjestyksen ystävää taas työt kiehtovat säntillisyydellään ja millimetrintarkalla ilmaisullaan.

Vaikka Väätin töissä lähtökohtana ovatkin olleet muut kuvataiteen teokset, katsoja ei voi olla tulkitsematta kuvia omien kokemustensa siivilöittämänä. Esimerkiksi teos Lasimaalaus näyttää ensikatsomalta varhaiselta tietokonegrafiikalta. Mustan ja punaisen sekä yksinkertaisten geometristen muotojen yhdistäminen tukee ennestään tuttua muotokielen käsitystä.

Värimaailmaltaan Väätin teokset ovat rohkeita, paikoitellen jopa levottomia. Väätti ei pelkää yhdistää esimerkiksi mustaa, kellertävän oranssia ja kirkkaanpunaista keskenään, mutta onneksi joukkoon mahtuu myös vähemmän kirkuvia ratkaisuja. Väätin teosten olisi helppo nähdä jatkavan elämäänsä esimerkiksi kodintekstiilien muodossa.

Krohnin maisemissa värimaailmat valloittavat. Hillityt pastellisävyt kiinnittävät huomion jo kaukaa.

Yksinäinen ihminen

Juminkeossa on esillä kuvataiteilija Tuula Karjalainin sekä äänitaiteilijoiden Nicolas Perret’n ja Silvia Plonerin yhteinen kuvataide- ja ääni-installaatio Kaikki riippuu Auringosta.

Näyttely kertoo tarinaa elämästä pohjoisessa, jossa luonto on ääretön ja ihminen yksin. Karjalainin veistoksissa toistuu omin neuvoin kulkeva ihmishahmo. Onko hän ajautunut käymään yksin vasten tahtoaan vai onko hän sen sijaan valinnut yksinäisen tiensä, sitä teokset eivät suoraan kerro.

Karjalainin maalauksissa esille nousee vahvasti luonnon mystisyys, sen loputtomuus ja ehkä myös uhkaavuus.

Vaikuttavin näyttelyssä esillä ollut työ on kuitenkin teos Kiertolainen, ilmeisesti vanhasta tynnyrin pohjasta kierrätetty rautakiekko, jolle on piirretty hiilellä Kuun valoisa puoli. Kekseliäs teos on luonnollisesti ripustettu näyttelytilan katonrajaan.

Revontulien inspiroima ääniteos kruunaa näyttelyn.

Jätä kommentti


Lue lisää aiheesta

« »

Mistä kyse?

Kamarikriitikot

Kainuun Sanomien ja Kuhmon Kamarimusiikin yhteistyö, joka nostaa esille festivaaliyleisön näkökulmaa.

Kamarikriitikot eivät korvaa ammattikirjoittajia.

Kesän kamarikriitikot ovat Kerttu Härkönen Kajaanista, Elina Kosunen Helsingistä, Pekka Mikkola Kuhmosta, Christina Piirainen Kuhmosta sekä Timo Sankilampi Kajaanista.

Kamarikriitikot kirjoittavat yhden kirjoituksen valitsemastaan kamarimusiikkikonsertista.

Toinen kirjoitus voi käsitellä mitä tahansa musiikkiin tai festivaaliin liittyvää aihetta.

Kainuun Sanomat tai Kamarimusiikki eivät sido kriitikoiden ajatuksia tai pohdintoja.

Kamarikriitikoiden kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Kainuun Sanomien verkkolehdessä.

Lue lisää Kamarimusiikin esitysohjelmasta: www.kuhmofestival.fi