REFRRER:path /

Kamarimusiikki

Heinäkuussa Kuhmon valloittavat kamarimusiikki ja taiturilliset muusikot. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma.

« »

Monipuolista musiikkia ja dramaattisia käänteitä

Juuso Westerlund
Kuhmon kirkossa on erinomainen akustiikka.

Kamarikriitikot Miro Matero ja Petri Pesonen

Maanantain 20. heinäkuuta aamulla kello 11 ollut Profetia -konsertti Kuhmon kirkossa oli kaunis, rauhallinen, dramaattinen ja kiihkeä. Näillä adjektiiveilla voisimme kuvata sitä monipuolista kokonaisuutta.

Sää oli aurinkoinen sekä pilvinen. Ihmisiä oli jonkin verran, kirkko ei täyttynyt kokonaan, ja sisällä oli kuuma. Kuuntelijat olivat lähinnä yli keski-ikäisiä ja nuoria oli vain muutama. Ovet sulkeutuivat ajallaan ja konserttisihteeri muistutti puhelinten ja tablettitietokoneiden sulkemisesta ja kaiken tallentamisen olevan kiellettyä.

Kirkko oli ensikertalaiselle iso, avara ja valoisa. Akustiikka oli todella hyvä.

Konsertin aloitti georgialainen Nino Gvetadze, joka soitti Franz Lisztin Isolden lemmenkuolon (Wagnerin oopperasta Tristan ja Isolde). Kappale oli hyvin koskettava, rauhallinen ja välissä kappale muuttui dramaattiseksi, sydäntä särkeväksi. Gvetadzen tulkinta oli käsin kosketeltavaa. Kumartaessaan hän näytti liikuttuneelta, kuten kuuntelijatkin.

Seuraavaksi lavalle asteli kolme sopraanoa, Jessica Petrus, Mari Palo ja Megan Chartrand, sekä urkuri Francesco Pedrini, jotka esittivät Hector Berliozin Kutsu ylistämään Herraa (sov. F. Couperinin musiikista).

Sopraanot lauloivat kolmiäänisesti ranskaksi ja kaikilla oli oma persoonallinen ääni. Eräällä sopraanolla oli muista erottuva hyvin kirkas ja korkea ääni. He lauloivat hyvin yhteen ja heistä näkyi, kuinka he nauttivat laulamisesta. Urkurin rooli ei välttämättä ollut kovin suuri, vaan huomio kiinnittyi lauluun.

Johannes Brahmsin Trio Es-duuri op. 40:n esittivät käyrätorvisti Benoit de Barsony, viulisti Hugo Ticciati sekä pianisti Oliver Triendl.

Kappale oli neljäosainen. Jokainen osa oli omanlainen. Osat olivat rauhallisia tai kiihkeitä, mutta jokainen niistä oli dramaattinen omine yllätyksineen ja leikittelyineen. Jokainen soittaja eläytyi tunteikkaasti.

Triossa oli yllättävät soittimet, mutta ne toimivat yhteen todella hyvin. Jokaisen soittimen rooli oli tärkeä ja hiukan erilainen. Pianisti piti kappaleen kasassa melodian avulla, viulisti taas piti jännitystä yllä yllätyksellisellä soitolla ja käyrätorven ääni loi kappaleeseen mahtipontisuutta.

Kappale päättyi Finaaliin, jossa näytti siltä, että soittajat kilpailivat jopa keskenään nopeudella ja dramaattisuudella.

Encorena toimivat Johannes Brahmsin Valssi a-molli op. 39/14 ja Valssi A-duuri op. 39/15, joita soittivat nelikätisesti Naoko Ichihashi ja Junio Kimanen. Kummatkin valssit olivat todella lyhyitä, harmillisesti.

Niin kaunista soittoa olisi voinut kuunnella pitempäänkin. Varsinkin Ichihashi eläytyi soittoonsa upeasti. Valssit olivat hiukan erilaisia, toinen oli vauhdikas ja toinen taas rauhallisempi ja tunnetumpi.

Konsertti päättyi rauhallisiin säveliin verrattuna esimerkiksi upean miestrion kappaleeseen.

Konsertti oli mahtava ja monipuolinen. Kappaleet olivat erilaisia, joka teki konsertista mielenkiintoisen ja kuunneltavan. Myös esiintyjien ja soitinten monipuolisuus oli hienoa.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »