REFRRER:path /

Kamarimusiikki

Heinäkuussa Kuhmon valloittavat kamarimusiikki ja taiturilliset muusikot. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma.

« »

Sellotulkinta jätti varjoonsa muut esitykset

Kamarikriitikko

Timo Sankilampi

Konsertti 10: Orientalistit.

Kontion koulu 12.7. klo 16:15

Kiireen vuoksi valitsin pienen konsertin ilman väliaikaa. Valitsinko väärin?

Ennen konserttia juttelin koulun pihalla helteessä kahden helsinkiläisen rouvan kanssa. He olivat sisäistäneet ”Kuhmon Hengen”, mitä se sitten lienee – rouvilla oli kahdeksas kamarikesä alkanut ja viisi konserttia takana joka päivä.

Pöytäämme istui laihahko harvapartainen herra. Hän oli Mr. Donald S. Johnson Seattlesta, Yhdysvalloista. Herra Johnson kehui vuolaasti Suomen musiikkikulttuuria ja erikoisesti Kuhmon kamarimusiikkia. Hän iloitsi Kuhmon runsaasta ja vaihtelevasta tarjonnasta, jollaista ei kuule kotona.

USA:ssa ei liene meidän Radio Ykkösen veroista kanavaa, jota kuuntelemalla voimme nauttia pitkin päivää klassisesta musiikista. Herra Johnson oli varsin kyllästynyt kuuluisan Seattle Symphony-musiikkilaitoksen konsertteihin, joissa toistuivat kerta toisensa jälkeen samat suosikit, kuten Tsaikovskin pianokonsertto, osa viulukonsertosta, musiikkia Joutsenlampi- ja Pähkinänsärkijä-baleteista.

Yhteiskunta ei tue musiikkilaitoksia, joten tarjotaan ihmisille ”makeisia”, jotta he tukisivat musiikkilaitostansa, hän totesi.

Mutta asiaan! Konsertin teema Orientalistit sisälsi ripauksen Niccoló Paganinia, vähän Sibeliusta, vielä vähemmän Castelnuovo-Tedescoa ja loppurysäyksen Beethovenia.

Konsertti alkoi Niccolo Paganinin Mooses-fantasia-muunnelmalla. Oli todella harmi, että mielenkiintoinen sellisti Thomas Demenga joutui perumaan esiintymisensä. Hänet korvasi ansiokkaasti pianisti Naoko Ichihashi.

Mutta selloa soitti aivan loistavasti Sibelius Akatemian 19-vuotias opiskelija Jonathan Roozeman. Hänen soittimensa, Suomen kulttuurirahaston italialainen David Tecchler-sello vuodelta 1707, täytti lämpimällä ja välillä haastavalla äänellään koko Kontion koulun täyden juhlasalin.

Illan piano-osuudessa Laura Mikkola soitti Jean Sibeliuksen konserttisarjasta Belsazarin pidot ensin osan Itämainen kulkue ja lopuksi osat Nocturno sekä Khadran tanssi. Välissä saimme kokea todella harvinaisen elämyksen. Mikkola ja mezzosopraano Jeni Packalen esittivät samasta konserttisarjasta sävellyksen Solitude, Yksinäisyys.

Aivan uskomattoman kaunista Sibeliusta, jota en ole ennen kuullut. Nyt illalla tätä kirjoittaessani löysin Solituden Spotifystä. Mikä nautinto. Saisinpa joskus kuulla heiltä kokoillan Janne-konserton!

Tänään kitara on harvinainen soitin kamarimusiikissa. Kitaransoittoa opiskelevana olen todella hyvilläni, että Kuhmon kamarimusiikki on ottanut ohjelmistoonsa laulumusiikkia kitaran säestyksellä ja myös musiikkia kitaralle. Tätä tarjosivat iltapäivän konsertissa mezzosopraano Victoire Bunel ja kitaran taituri Alberto Mesirca.

Mitähän sanoisin heidän todella taidokkaista esityksistään?

No, Italiassa syntynyt ja Yhdysvalloissa elänyt Mario Castelnuovo-Tedesco oli maineikas nykymusiikin säveltäjä. Hän kuoli 72-vuotiaana 1998 Kaliforniassa. Elokuvamusiikin ohella hän sävelsi paljon pianomusiikkia ja yllättävän abstraktia kitaramusiikkia. Hänen kitarateoksensa ovat varmaan vaikeimmasta päästä, koska niitä kuulee harvoin.

Illan teokset olivat minulle uusia. Toki kävin kuuntelemassa ne ennakkoon ja ihastuin salissa Victoire Bunelin mezzosopraanoon (taas, olenkohan ihastunut sopraanoääneen).

Alberto Mesircan soolovalinta Castelnuovo-Tedescon Serenatella kokoelmasta Tre Preludi Mediterranel oli hänelle ja yleisölle haastava. Taituruutta vaativan sävellyksen tulkinta oli mainio, mutta jäin kaipaamaan selkeyttä ja ennenkaikkea musikaalista tulkintaa, joka jäi virtuoositettia tavoittelevan soittamisen varjoon.

Viimeisenä saimme kuulla ”karkkia”, toki kaikella kunnioituksella soittajien taituruutta vaativaa esitystä ajatellen. Kyseessä oli Ludvig van Beethovenin muunnelmat Händelin oratorion teemasta Riemuitse tytär Siionin, meille tutusta hengellisestä laulusta. Muunnelmat esittivät Trey Lee, sello, ja Junio Kimanen, piano.

Kysyin alussa ”valitsinko väärin”. Tarkoitan tällä, että pitkän konsertin aikana saisin rauhassa keskittyä musiikkiin, väliajalla juoda kahvin ja konjakin ja ehkä vaihtaa asiantuntevia kommentteja ystävien tai lähipöydässä istuvien kanssa. Näin olen tehnyt monissa pääkaupunkimme kulttuuritilaisuuksissa.

Ehkä en sittenkään valinnut väärin. Tarkkaava lukija voi varmaan havaita pienen epäröinnin ja osittaisen ihailun arvioinneissani.

Kuvitelkaamme, että Jonathan Roozemanin selloesitys olisikin ollut konsertin lopussa eikä heti alussa. Silloin iltapäivän konsertti olisi saanut arvoisensa loppuhuipennuksen.

Nyt tämä mainio soitto jätti varjoonsa muut esitykset.

Jätä kommentti


Lue lisää aiheesta

« »

Mistä kyse?

Kamarikriitikot

Kainuun Sanomien ja Kuhmon Kamarimusiikin yhteistyö, joka nostaa esille festivaaliyleisön näkökulmaa.

Kamarikriitikot eivät korvaa ammattikirjoittajia.

Kesän kamarikriitikot ovat Kerttu Härkönen Kajaanista, Elina Kosunen Helsingistä, Pekka Mikkola Kuhmosta, Christina Piirainen Kuhmosta sekä Timo Sankilampi Kajaanista.

Kamarikriitikot kirjoittavat yhden kirjoituksen valitsemastaan kamarimusiikkikonsertista.

Toinen kirjoitus voi käsitellä mitä tahansa musiikkiin tai festivaaliin liittyvää aihetta.

Kainuun Sanomat tai Kamarimusiikki eivät sido kriitikoiden ajatuksia tai pohdintoja.

Kamarikriitikoiden kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Kainuun Sanomien verkkolehdessä.

Lue lisää Kamarimusiikin esitysohjelmasta: www.kuhmofestival.fi