REFRRER:path /

Kamarimusiikki

Heinäkuussa Kuhmon valloittavat kamarimusiikki ja taiturilliset muusikot. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma.

« »

Soiton näennäinen helppous häkellyttää

Stefam Bremer
Huilisti Janne Thomsen ja viulisti Anna Gebert harjoituksissa.

Kamarikriitikko Sara Saxholm

Kuhmon kamarimuusikin torstaiaamupäivän (16.7. klo 11) kirkkokonsertti tarjosi virtuoosimaista viulutaituruutta ja sopivan konserttinälän kamarikriitikolle.

Torstain konserttipäivän otsikointi “Kertomuksia luonnosta” alkoi Kuhmon kauniissa puukirkossa Myrskyn kukkia -kokonaisuudella. Barokkimusiikkiin keskittyvässä konsertissa kahden konserton välissä kuultiin otteita oopperoista niin Marin Maraisilta kuin Henry Purcelliltakin.

Dramaturgisesti Maraisin Myrsky oopperasta Alcione oli nappivalinta toiseksi kappaleeksi ensimmäisen konserton (Pietro Locatellin Es-duuri konsertto “Ariadnen valitus”) jälkeen.

Vauhdikas tempo, samoin kuin muusikkojen sivussa jonkinlaista peltiä myrskytuulen lailla heiluttanut (todennäköisesti) kamarisuntio saivat yleisön kurkistelemaan kirkon tolppien välistä, mitä musiikissa oikein tapahtuu. Laulajia (Jessica Petrus, Margaret Lias, Niall Chorell, Thomas Florio) olisi kuunnellut mieluusti kahta kappaletta enemmänkin. Vain Petrus sopraanona pääsi kauniin äänensä kanssa varsinaisesti esille.

Mutta sitten niihin konserttoihin. Locatellin soittajilla oli valloittavan hyvä kontakti toistensa kanssa ja soitosta välittyi haikean, melankolisenkin musiikin välistä soittamisen ilo. Sergei Malov konkreettisesti heitteli viulullaan korkeita säveliä kirkon korkeimpaan kohtaan akustiikalla herkutellen. Sävelten ja fraasien annettiin myös rauhassa akustisesti sammua ennen seuraavaan siirtymistä. Mitkä nyanssit ja tarkkaan hiottu kokonaisuus!

Anna Gebert urakoi viulullaan konsertin kolmessa kappaleessa ja pääsi solistiksi viimeisessä, Antonio Vivaldin Es-duuri viulukonsertossa “Myrsky merellä”. Hieman hapuilevan alun jälkeen konsertto solistinsa johdolla nousi täyteen lentoonsa ja sen viimeisessä osassa sain koko konsertin vahvimmat kehon väristykset, jotka otin kiitollisena vastaan.

Kuhmon kirkko antoi mielenkiintoiset akustiset mahdollisuudet musiikille korkeutensa ansiosta ja musiikin nyanssit erottuivat tarkasti. Muusikoiden saumaton kontakti toistensa kanssa oli ihailtavaa, samoin kuin viulutaitureiden tuhansien tuntien harjoittelun takaama näennäisen helppo ja sävykäs soitto.

Harmikseni olen liian harjaantumaton erottamaan soitosta vaikkapa luutun kauniin äänen tai viola da gamban erityislaatuisuuden. Ja siinäpä haaste tulevalle vuodelle: ensi kesänä Kuhmon kamarimusiikissa aion ne jo erottaa.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »