REFRRER:path /

Kamarimusiikki

Heinäkuussa Kuhmon valloittavat kamarimusiikki ja taiturilliset muusikot. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma.

« »

Viihdyttävä maailmanloppu

Stefan Bremer
Säveltäjä Sofia Gubaidulina vieraili Kamarimusiikissa kesällä 2013.

Kamarikriitikko Sari Kemppainen

Tuleeko maailmanloppu hiljaa hiipuen vai äkkiä räjähtämällä? Harmageddon: ajan loppu -konsertissa 13.7. se ei tullut kummallakaan tavalla, kuten ei tullut 12.12.2012 kello 12.

Ehkä enemmän myöhäisillan konsertissa kuvautui Harmageddonin taistelu jumalallisten ja saatanallisten sotavoimien välillä, kun synkistä nimistään huolimatta hyväntuuliset Piazzollat vaihtelivat maailmanlopun jälkeisten tunnelmien kanssa. Piazzollan soidessa koin enemmän olevani Pienen suklaapuodin tai komisario Montalbanon maisemissa kuin maailmanlopun tunnelmissa.

Sen sijaan kylmiä väreitä aiheutti Sofifia Gubaidulinan Silenzion alku. Hiljaa ja korkealta vuorotellen soivat viulu ja sello menivät luihin ja ytimiin asti, ja matalalta soiva harmonikka loi uhkaavaa tunnelmaa.

Pirunkeuhko oli nimensä veroinen! Silenzio oli ylivoimaisesti konsertin vaikuttavin teos, ja tunnelma oli kuin Lars von Trierin Melankoliassa.

Lähes pimeässä kuultu Carlo Gesualdon Pimeys peitti maan sopi maailmanlopun jälkeisiin tunnelmiin myös hyvin, vaikka vakavaa tunnelmaa hieman häiritsi tenori Niall Chorellin laulaminen rennosti toinen käsi taskussa.

Konsertti oli kokonaisuutena vähän hajanainen, mutta musiikki sinänsä oli takuuvarmaa kamarimusiikkilaatua. Marcelo Nisinmanin Piazzolla-sovituksia ja taidokasta bandoneonin soittoa voisin lähteä kuuntelemaan toiseenkin konserttiin.

Alberto Mesircan esittämä Purple Haze oli erittäin taidokasta kitaransoittoa, vaikka hendrixmäisiin psykedeelisiin tunnelmiin asti ei päästy.

Seurueessani oli muutama ensikertalainen kamarimusiikkivieras, joissa ihmetystä ja hilpeyttäkin herättivät nuottivihkojen erilaiset viritykset nuottitelineillä. Jukka-Pekka Kuuselan nuotit oli liimattu pahville isoksi lakanaksi, ja vähän jännitimme, milloin se putoaa hepposelta ja pieneltä telineeltä.

Mietimmepä sitäkin, milloin nuotit kulkevat kätevästi mukana iPadilla.

Ulkomusiikillisista seikoista mainittakoon sekin, että harmiksemme useat Kuhmon keskustan ravitsemusliikkeet olivat sulkeneet ovensa vähän liian aikaisin, ja kylä vaikutti muutenkin yllättävän autiolta. Liekö kylmä sää ajanut ihmiset odottelemaan konsertin alkua jonnekin sisätiloihin.

Kontion koulun saliin oli tullut parvi kutsumattomia vieraita: mäkärät jättivät konkreettisia jälkiä konserttikävijöihin. Vai oliko se maailmanloppu kainuulaisittain?

Jäljelle jäävät vain mäkärät.

Jätä kommentti

Lue lisää aiheesta

« »