REFRRER:path /

Viimeinen vienalainen runolaulaja Jussi Huovinen on kuollut

Juha Neuvonen
Jussi Huovinen 2.4.1924-12.5.2017.
KATSO VIIMEINEN VIDEO JUSSI HUOVISESTA. Viimeinen vienalainen runolaulaja, Vienan kylien patriarkaksi mainittu Jussi Huovinen on kuollut.

Hän kuoli perjantaina 93-vuotiaana.

Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen kirjoittaa pitkäaikaisesta ystävästään Jussi Huovisesta muistokirjoituksessaan näin:


”Vienalaisen runolaulun viimeinen oksa Jussi Huovinen siirtyi tuonilmaisiin toukokuun 12. päivänä. Hän oli kuollessaan 93-vuotias. Hän syntyi 2.4.1924 Suomussalmen Hietajärven vienalaiskylässä monilapsiseen perheeseen ja kulttuurihistorialtaan merkittävään sukuun. Hänen esiäitinsä Toarie Huovinen

vaikutti Kalevalan rakenteeseen laulamalla D. E. D. Europaeukselle

laulun, jonka perusteella Lönnrot

yhdisti kyyttöselkä lappalaisen ja Joukahaisen samaksi henkilöksi.

Jussin isoisä Ohvo ja varsinkin isosetä Miina olivat tunnettuja tietäjiä. Jussi itse asteli samoja polkuja esivanhempiensa kanssa. Hänestä kasvoi Suomen vienalaiskylien patriarkka ja viimeinen suullista tietä vienalaisessa elämänpiirissä tietohuisensa oppinut perinteentaitaja. Hänen poismenonsa mukana katkesi se suullisen perinteen ketju, joka ulottuu satojen, jopa tuhansien vuosien taakse suurimpana saavutuksenaan Kalevala. Yksi aikakausi on Jussin poismenon myötä ohitse.

Jussi Huovinen kiinnostui perinteestä ja musiikista jo pikkupoikana. Ensimmäisen kanteleensa hän teki Työmies-tupakkiaskin koteloon tekemällä reunoihin viiltoja puukolla ja virittämällä niihin siskonsa sukkanauhoista kiskomiaan kuminauhoja kieliksi. Myöhemmin hän rakensi lukuisia kanteleita. Kanteleensoittotaidon hän opiskeli itsekseen, kuten muidenkin instrumenttiensa: viulun ja haitarin. Kun soittopelit tulivat hänelle tutuiksi hän ei tyytynyt soittamaan vain kuulemiaan melodioita, vaan ryhtyi myös itse säveltämään. Useimpien kappaleittensa aiheet hän sai kotoisen Vienan luonnosta.

Kulttuurihistorian kannalta Jussi Huovisen suurin anti oli suullisen perinteen taitamisessa. Runolaulajana hän oli vailla vertaa. Hänen muistiinsa oli tarttunut laaja valikoima esi-isien runolauluja. Niistä osa on kuultavissa cd-levyllä, jonka Juminkeko on valmistanut hänen keskeisestä repertoaaristaan. Hän myös toi perinteisen runolaulutavan akateemisesti koulutetuille kansanmuusikoille tietoon, kun runolaulua ryhdyttiin opettamaan Sibelius-Akatemiassa. Myös runolaulun tutkijoille hän pystyi antamaan informaatiota perinteisestä laulutavasta. Jussin lauluvarannot eivät jääneet vain runolauluun. Hän hallitsi runsaasti muutakin musiikkiperintöä: rekilauluja, piirilauluja, balladeja ja jopa jatsia. Sadunkertojana hän oli verraton.

Paitsi soitinten rakentajana Jussi kunnostautui käsityöperinteen taitajana paljon laajemmin. Talvisodan aikanahan Suomen vienalaiskylät poltettiin suomalaisten sotilaitten toimesta eikä uusia rakennuksia saanut rakentaa perinteisen tyylin mukaisesti tai menetti valtiolta tulevat korvaukset. Jussi ei kuitenkaan voinut hylätä omaa rakennusperinnettä. Vähitellen hän koristeli oman talonsa vienalaisittain. Kuivajärven tšasounaa rakennettaessa hän pääsi toteuttamaan perinnerakentamisen taitojaan. Kuivajärvellä ja Hietajärvellä ei ole yhtään rakennusta, jota Jussi ei olisi ollut pystyttämässä jälleenrakentamisen aikaan. Voidaan oikeutetusti sanoa, että Jussin panos Suomussalmen vienalaiskylien sekä aineelliseen että henkiseen rakentamiseen on ollut korvaamaton.

Nuorena miehenä 1950-luvulla Jussi kunnostautui myös perinteen kerääjänä. Hän oli lehdestä lukenut Kansanrunousarkiston pyytäneen lähettämään perinnetietoa. Hän ryhtyi toimeen ja puhutti käytännössä kaikkia Hietajärven taitajia ja sai heidän kauttaan myös runsaasti sellaista aineistoa, joka oli peräisin rajan takaisesta Vienasta ̶ erityisesti Vuokinsalmen kylistä. Hänen oma äitinsäkin oli Niskajärven kylästä lähtöisin ja tältä hän sai paljon tietoa mm. kuulusta Hovatasta. Itse äitikin, Oksenie, oli tarina sinänsä. Hän oli morsian, joka oli vaihtanut ̶ vanhojen tapojen oikeutuksella ̶ sulhastaan kesken häiden Jussin isään, Iivanaan. Kaikkea kuulemaansa Jussi ei tietystikään pystynyt kirjoittamaan muistiin ja lähettämään arkistoon, mutta keruutyö sai hänet itsensä yhä enemmän kiintymään perinteeseen. Hän imi sitä entistä tiiviimmin itseensä. Kun myöhemmät kerääjät löysivät taas Suomen vienalaiskylät, hän alkoi jakaa tietoaan ja taitoaan heille.

Jussi oli sisäistänyt oman kulttuurinsa täysin. Ei ollut elämänalaa, josta hän ei olisi kyennyt kertomaan syvällistä tietoa. Myös lauluvarastot tuntuivat ehtymättömiltä. Häneltä on äänittämällä pantu muistiin kymmeniä tunteja sellaista perinneaineistoa, jota ei enää olisi mistään muualta saatavissa. Hänelle itselleen vienalaisuus kaikkine tapoineen oli kalleinta maailmassa.”

Katso video, jossa Jussi Huovinen tarinoi runolaulusta.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti