REFRRER:path /

EU marssinut hitaasti puolustuksessaan

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö makasi pöytälaatikossa kymmenen vuotta.Uudet puolustushaasteet ja Venäjä saivat lopulta PRY-hankkeen liikkeelle.

Kun Suomi neuvotteli jäsenyydestä Euroopan yhteisöissä, Maastrichtin sopimus oli silloisen EY:n jäsenmaiden kesken allekirjoitettu 1992. Jo tuohon sopimukseen sisältyi yhteiseen puolustukseen siirtymisen mahdollisuus, jos valtiojohtajista koostuva Eurooppa-neuvosto niin päättäisi.

Lissabonin sopimusta, jonka allekirjoittamisesta tulee joulukuun 13. päivänä kuluneeksi 10 vuotta, Suomikin oli mukana muotoilemassa. Lissabonin sopimuksessa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteita terästettiin:

”Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka käsittää unionin asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan. Se johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto niin yksimielisesti päättää.”

Kymmenessä vuodessa

yhteisessä puolustuksessa ei ole edetty minkään vertaa.

Syynä on se, että pääosalla EU-maista Nato on ”edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin”. Näin määriteltiin peräkaneettina Lissabonin sopimuksen ns. avunantolausekkeessa, jonka mukaan jäsenmailla on velvollisuus antaa sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutuvalle toiselle jäsenmaalle apua kaikin käytettävissään olevin keinoin.

Kun Lissabonin sopimusta käsiteltiin Suomen eduskunnassa, silloinen Matti Vanhasen hallitus korosti, että avunantovelvoite on kaikkia yhtäläisesti sitova, eikä Nato-jäsenyys anna varaumaa olla osallistumatta muiden avunantoon. Vastaavasti samassa yhteydessä esitetty viittaus ”tiettyjen maiden erityisasemaan” ei poista avunsaantioikeutta eikä -velvollisuutta.

EU:n yhteinen puolustuspolitiikka on periaatteessa niin lähellä sotilasliittoa kuin se juuri nyt voi olla. Mutta vain periaatteessa.

Suomi sai lopultakin viime kesänä myös lainsäädäntönsä EU-jäsenyyden edellyttämälle tasolle. Olemme valmiit antamaan ja vastaanottamaan sotilaallista apua. Tähän valmistaudutaan mm. kansainvälisillä harjoituksilla.

Lissabonin sopimuksessa yhteiseen puolustuspolitiikkaan tuli mukaan uusi elementti: halukkaiden jäsenmaiden pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) sotilaallisten voimavarojen kehittämisessä.

Vasta maanantaina eli siis melkein kymmenen vuoden jahnaamisen jälkeen valtaosa –  yhteensä 23 jäsenmaata –  ilmoittautui mukaan PRY-toimintaan. Pois jäivät eroamassa olevan Britannian lisäksi Tanska, Irlanti ja Malta – Portugali liittyy myöhemmin.

PRY-maat ovat esittäneet noin 50 madollista yhteistyön asiaa. Suomi on kiinnostunut muun muassa kyberyhteistyöstä, satelliiteista ja sotakaluston liikuttelun helpottamisesta. Suomi sai PRY-asiakirjaan mukaan muistutuksen siitä, että EU-maat ovat sitoutuneet auttamaan toisiaan hädän hetkellä.

Suomelle EU:n tiivistäminen nimenomaan turvallisuuden ja puolustuksen alalla onkin ollut Sipilän hallituksen EU-politiikan ykkösasioita. Ulkoministeri Timo Soinin (sin.) mukaan se on jopa parasta, mitä EU:lta voidaan saada.

Hallitus käytännössä ajaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön vahvalla tuella EU:ta askel askeleelta yhä tiiviimpään puolustusyhteistyöhön. PRY-sopimus on yksi tärkeä askel tällä tiellä.

EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogheri totesi PRY-kokouksessa, että EU tarvitsee puolustusyhteistyötä nimenomaan siksi, koska aivan kaikki jäsenmaat eivät kuulu sotilasliitto Natoon ja kaikki Nato-maat eivät kuulu EU:hun.

Mogherinin mukaan kukaan ei olisi vielä vuosi sitten voinut uskoa, että PRY käynnistyy näin nopeasti. Syitä ei tarvitse kaukaa hakea. Esimerkiksi kybersodankäynnin ja hybridivaikuttamisen haasteet ja puolustusmateriaalien hintakehitys ajavat jäsenmaita yhteistyöhön. Ja tietysti Venäjä.

Suomelle EU:n tiivistäminenpuolustuksessa on ollutJuha Sipilän hallituksenEU-politiikan ykkösasioita.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti