REFRRER:path /

Merkel vaikeuksissa

Suurten maiden sisäiset valtapelit ovat riskejä koko Euroopalle. Jos Saksa ajautuu uusiin vaaleihin, Mutti voi sittenkin kaatua.

Viime vuosina olemme saaneet tottua siihen, miten suurten EU:n jäsenmaiden sisäiset valtapoliittiset pelit voivat kohtalokkaalla tavalla repiä Euroopan unionia hajalle.

Britannian pääministeri David Cameron pani taannoin toimeen kansanäänestyksen EU:n jäsenyydestä säilyttääkseen valtansa ja kukistaakseen kilpailijansa omassa puolueessaan ja oppositiossa.

Cameron ei olisi voinut tyhmemmin laskea omia korttejaan.

Brittien keltainen lehdistö, jota usein on vaikea erottaa vale-medioista, ei tarvinnut paljonkaan poliittista tukea brexit-propagandassaan. Nyt on lopulta paljastunut, miten paljon venäläistä some-trollausta tähänkin projektiin EU:n hajottamiseksi oli kanavoitu.

Cameronin täystappion jälkeen Britannia alkaa lopulta karvaasti kokea, mitä EU-ero konkreettisesti merkitsee taloudellisesti ja inhimillisesti. Punnan kurssi romahti nopeasti, mutta muut seuraukset paljastuvat vähitellen.

Pieni esimerkki eron seurauksista oli EU-johtajien maanantai-illan kokous, jossa piti päättää Lontoosta pois siirrettävien EU:n lääkeviraston ja pankkiviranomaisen uudesta sijainnista. Virastojen ohella Lontoosta on lähdössä yksityisten pankkien ja yritysten toimintoja EU:n alueelle.

Ulkomaiset yritykset jarruttavat investointejaan ja ovat valmiit siirtämään tuotantoaan pois, koska ulkomaisen työvoiman saanti Britanniassa vaikeutuu. Maahanmuuton rajoittaminen oli brexit-kampanjan ydinsisältöä.

Tarinan jatko-osassa uusi pääministeri Theresa May yritti saada uusilla parlamenttivaaleilla vahvemman tuen EU:n kanssa käytäviin neuvotteluihin.

Ei onnistunut sekään. Heikko May on nyt monen tulen välissä, eivätkä brexit-neuvottelut ole edenneet juuri ollenkaan.

Unionin vastaisku saatiin Ranskan vaaleista viime keväänä. Vahvasti Europpa-mielinen uudistaja Francois Macron nousi selvään voittoon. Nationalistinen aalto tuntui laantuvan muuallakin.

Syyskuussa Saksan ja EU:n vakauden äiti Angela Merkel säilytti selvälläkin tappiolla kristillisdemokraattien johtavan aseman kansallismielisen ja maahanmuuttovastaisen AfD:n parlamenttiin noususta huolimatta.

Levottomuus Euroopassa alkoi väistyä. Kunhan Merkelin kristillisdemokraatit (CDU) konservatiivisen baijerilaisen sisarpuolueensa (CSU) sekä vapaiden demokraattien (FDP) ja vihreiden kanssa saisivat hallituksen kokoon, edellytykset EU:n kehittämiseen ja tiivistämiseen olisi jälleen saatu kasaan.

Ilman Saksaa ja Ranskaa EU:ssa ollaan nimittäin jumissa. Espanjakin kärvistelee omissa separatistisissa ongelmissaan Katalonian kanssa. Puolassa ja Unkarissa vallassa ovat jääräpäiset Brysselin vastaiset kansallispopulistit.

Saksan hallitusneuvotteluista kävelivät ensin ulos vapaat demokraatit. FDP muistetaan keskustan apupuoueena, joka sodan jälkeen oli 50 vuoden ajan melkein poikkeuksetta nöyrästi mukana kristillisdemokraattien tai sosiaalidemokraattien hallituksissa.

Tällä vuosituhannella FDP on kuitenkin mennyt selkeästi oikealle ja ajanut erityisesti verojen alennuksia ja budjettileikkauksia.

FDP oli oppositiossa kolme vaalikautta 1998–2009, mutta tuli mukaan Merkelin II hallitukseen 2009–2013 pudotakseen heti seuraavissa vaaleissa äänikynnyksen alle ja liittopäiviltä.

Uuden johtajansa Christian Lindnerin vahvasti henkilöä korostavalla kampanjalla FDP palasi syksyllä liittopäiville – ja hallitusneuvotteluihin.

Vihreitä on syytetty eniten kompromissien puutteesta, mutta juuri Lindner katkaisi viime vaiheessa hallitusneuvottelut todeten, että ”on parempi olla hallitsematta kuin hallita huonosti”.

Haluaako isoegoinen Lindner jäädä historiaan miehenä, joka kaatoi ”Muttin” eli äidin. Näin saattaa käydä, jos päädytään uusiin vaaleihin, vaikkapa sitten myöhemmin vähemmistöhallituksen kautta.

Sosiaalidemokraattien jatkaminen kristillisdemokraattien rinnalla olisi turvallinen ja koko Euroopan kannalta paras ratkaisu, mutta sen SPD sulki vaalien jälkeen pois. Mahtaako kanta muuttua, jos riski uusista ja todennäköisesti tappiollisista vaaleista kasvaa?

Demarien jatkaminen

Merkelin rinnalla olisi

koko Euroopalle parasta.

Mahtaako SPD suostua,

jos riski uusista

vaaleista kasvaa?

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti