REFRRER:path /

Niinistön suursuosiolla on myös kääntöpuolia

Niinistön ylivoiman päivittely on jo saamassa epämiellyttäviä sävyjä. Muiden ehdokkuutta vähätellään ja heitä jopa pilkataan ja nolataan.

Ylen julkaisema presidenttigallup osoittaa Sauli Niinistön suosion vain kasvaneen vaalien lähentyessä. Vaalipäivä on kahden kuukauden päästä sunnuntaina ja ennakkoäänestyksen alkuun on enää puolitoista kuukautta.

Nykyiset suosiomittaukset ennustavat vahvasti sitä, ettei toista vaalikierrosta tarvitse järjestää. Niinistö on ylhäisessä yksinäisyydessään: hänelle äänensä antaisi nyt 80 prosenttia äänestäjistä.

Edellisen vaalin kakkonen Pekka Haavisto on 10 prosentissa ja kaikki muut ehdokkaat 1-4 prosentin välillä.

Jotta Niinistöä ei valittaisi ensimmäisellä kierroksella, muidenkin kahden ehdokkaiden ääniosuuden pitäisi kohota selvästi toiselle tai ainakin kymmenen pintaan.

Niinistön ylivoiman päivittely on jo saamassa joissakin kommenteissa, media- ja verkkokeskusteluissa epämiellyttäviä sävyjä. Muiden ehdokkuutta vähätellään ja heitä jopa pilkataan ja nolataan.

Ette ole tosissanne. Terästäytykää! Miksi piti lähteä? Taidattekin tähdätä vain seuraaviin eurovaaleihin? Pelkkää rahojen tuhlausta tällainen leikkivaali…

Tällainen asenne ei tunne historiaa.

Presidentti Urho Kekkosen virkakautta jatkettiin neljällä vuodella puolueiden sopimuksella ja eduskunnan päätöksellä tammikuussa 1973. Äänin 170-28 hyväksytty poikkeuslaki jätti Kekkosen uraan kiusallisen roson, jota yhä käytetään esimerkkinä demokratian rappiotilasta.

Aikaisemmin vain marsalkka C G. E. Mannerheim oli valittu eduskunnan toimesta presidentiksi elokuussa 1944. Irtautuminen jatkosodasta ja Saksasta vaati silloin Risto Rytin nopeaa eroa.

Kekkos-lakia ei mitenkään voitu verrata sodanjälkeisen tilanteen dramatiikkaan, vaikka siihen kytkettiin mukaan myös EEC-vapaakauppasopimuksen solmiminen.

Kaikki presidenttiehdokkaat ansaitsevat kiitokset ja kannustukset asettumisesta vaaliin mukaan omalta kannaltaan haastavassa asetelmassa. He tekevät demokratian työtä käytännössä ja takaavat sen, että erilaisille näkemyksille löytyy myös presidentinvaalissa kanavia.

Nyt ehdokkailta on vaadittu poikkeuksellista rohkeutta ja alttiutta asettua puolueiden käytettäväksi. Melkein kaikkien puolueiden kannattajat äänestäisivät vielä mieluummin Niinistöä kuin puolueen omaa ehdokasta.

Viidennen kerran käytettävä suora presidentinvaali on vaikuttanut merkittävällä tavalla suomalaiseen poliittiseen kenttään. Tarvittaessa kaksivaiheinen henkilövaali on opettanut kansalaisille liikkuvuutta ja löystyttänyt entisiä, perinteisiä puoluesidoksia. Viimeistään toisella kierroksella suuri osa äänestäjistä on joutunut vaihtamaan ehdokastaan, kun oman puolueen kandidaatti on pudonnut pois.

Niinistö on nyt vaalissa mukana kansanliikkeen eikä enää kokoomuksen ehdokkaana. Tämä taktinen ratkaisu tietysti edesauttaa kannatuksen keruuta yli puoluerajojen.

Suosittu istuva presidentti on aikaisemmin ollut Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston tavoin samanaikaisesti useiden puolueiden ehdokkaana. Koiviston tukena vuonna 1988 oli myös Pro Koivisto -liike, jonka rooli jäi valitsijamiesvaalissa vähäiseksi.

Niinistön valtava suosio saattaa murentaa heikentynyttä puoluejärjestelmäämme, joka kuitenkin on parlamentaarisen demokratian perusta. Ei ole syytä epäillä, etteikö Niinistö vahvana presidenttinä tätä riskiä ymmärtäisi.

Presidentin valtaoikeuksia on huomattavasti karsittu, mutta suomalaiset äänestävät silti innokkaimmin juuri presidentinvaaleissa. Toivottavasti Niinistön ylivoimasta huolimatta intoa riittää myös tammikuussa.

Tasavallan presidentin vaali on vain yksi tärkeä osa suomalaista kansanvaltaa, johon jatkossa saamme yhden uuden vaalin lisää. Kansanvalta tulee viimeinkin myös maakuntiin.

Niinistön valtava suosio

saattaa nyt murentaa

puoluejärjestelmäämme,

joka on parlamentaarisen

demokratian perusta.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti