REFRRER:path /

Limppu vai reikäleipä? Lukijoiden kommentit ruisleivästä herauttavat veden kielelle

Reikäleipä maistuu monille kyselyyn vastanneille parhaiten.

Nadia Paavola

Koska ruisleipä valittiin viime viikolla Suomen kansallisruoaksi, kysyimme Lännen Median verkkolehtien lukijoilta tuoreeltaan, mikä on sitä oikeaa ruisleipää. Makumuistoja luonnehdittiin niin elävästi, että vastauksia lukiessa alkaa takuulla tehdä mieli tuoretta leipää.

Ruisleipiä on moneen makuun, eikä se siis ehkä yllätä, että ylivoimaista suosikkia ei vastauksissa ollut. Kaikkein eniten innostusta kyselyssä saivat osakseen ruislimppu ja reikäleipä. Niiden suosio oli niin tasavertainen, että yksiselitteisen voittajan julistaminen tuntuisi epäreilulta. Mutta jos nyt hiuksia lähdetään halkomaan, niin limppu mainittiin erikseen 57 kertaa ja reikäleipä 56 kertaa. Vastauksia oli yhteensä 197.

Ruisleivän syöjät eivät vastausten perusteella vaikuta nirsoilta. Osa mainitsi sekä reikäleivän että limpun ja lisäsi vielä palaleivän päälle. Myös jälkiuunileipä sai paljon mainintoja, ja sitähän on tarjolla sekä reiällä että ilman.

Monet vastaajista eivät kuvailleet niinkään leivän ulkomuotoa kuin sen koostumusta ja ainesosia. Erityisesti vastauksissa näkyi puhtaan rukiin arvostus.


”Kunnon rukiista tehtyä limppua. Ei mitään sekoituksia.

”Oikea ruisleipä on leivottu aidoista suomalaisista aineksista: täysjyväruisjauhoa, vettä, hiivaa, suolaa ja taikinajuurta. Ei vehnäjauholisiä eikä muitakaan lisäaineita.”

”Hiivatta eli juureen tehty. Vain ruisjauhoa, vettä ja suolaa.”

Pyysimme lukijoita myös kertomaan ruisleipään liittyvistä muistoistaan.

Muistoissa korostuivat usein lapsuuden hetket, jolloin sai vasta uunista vedettyä, lämmintä leipää. Herkusta tuli vielä parempi, kun sen päälle sipaisi oikeaa voita ja kyytipojaksi otti lasillisen kylmää maitoa.

”Olin joskus päivähoidossa mummuni luona. Kun sattui leipomispäivä, kuljin pellolla vaarini kanssa. Peltotöistä palattuamme odotti mummu meitä tuoreen ruislimpun kera. Limppua söimme voin ja omien lehmien maidon kera. Hyvää oli.”

”Pikkutyttönä sain leipoa äidin kanssa. Äiti katsoi tekemääni limppua ja sanoi että minä saan komean miehen kun onnistuin tekemään komeamuotoisen limpun. Oikeassa oli ja pidän myös leipomisesta.”

”Kun oli nälkä ja sai leivinuunissa juuri paistettua ruisleipää, jonka päällä oli voita. ”

Leipä yhdistyi vastauksissa usein äitiin tai mummoon. Myös kotiseudun leipomot saivat kiitosta hyvästä leivästä.

Leipä kuuluu suomalaiseen elämänmenoon tiiviisti. Joskus kuulee vitsailtavan suomalaisista, jotka eivät malttaisi olla ilman tummaa herkkuaan edes ulkomaanmatkoilla. Tällekin ajatukselle tuli vahvistusta joistakin vastauksista.

”Matkustin joskus Malagaan lentsikalla. Silloin ei ollut tuollaisia turvatarkastuksia. Vein käsimatkatavarassa ison Holmlundin limpun koneeseen. Mulla oli valmiita voileipiäkin mukana. Viereen istuutui hienohko rouvashenkilö joka katsoi kun otin ruoka-annoksen viereen limpun siivun. Rouva kysyi että mistä noin hyvän näköistä leipää saa. Minä tarjosin hänellekin siivun. Malagan lentokentällä rouva tuli taksijonossa kysymään puhelinnumeroa ja lupasi soittaa Suomessa. Ja soittikin. Tilasi 5 limppua Helsinkiin. Pistin ne linja-autolla menemään. Siitä lähtien tuli joulukortti useita vuosia ja allekirjoitus oli. Limppu on elämää.”

”Paras ruisleipämuistoni on ajalta, kun asuin kahdeksan vuotta ulkomailla. Joskus sain joulupaketissa Oululaisen jälkiuunileipää. Se maistui taivaalliselta!”

”Meitä oli 3 naista viime kesänä Ruisrokissa ja kun kaivoimme eväät esiin, meillä oli kaikilla eväänä ruisleipää toisistamme tietämättä.”

Jonkin verran vastauksissa arvioitiin myös, miten asuinpaikka on vaikuttanut makutottumuksiin. Perinteisesti Itä-Suomessa on paistettu enemmän limpunmallisia leipiä, kun taas länsisuomalaiset ovat tottuneet reikäleipiin. Myös makeus lisääntyy sitä mukaa kun kuljetaan länteen päin. Saaristolaisleipään makeus kuuluu erottamattomana osana.

Maassamuutto on toki vaikuttanut siihen, että leipäperinteet ovat sekoittuneet. Lisäksi uudet ruisleivän muodot, kuten ruispalat ja pyöreät pikkukiekot, ovat levittäytyneet tasaisesti koko maahan.

”Ainoa oikea ruisleipä on reikäleipä. Ruislimpusta en perusta ollenkaan, tiedä sitten johtuuko satakuntalaisesta taustastani.”

”Juureen oikeassa leivinuunissa leivottu ruisleipä. Ei mitään ylimääräistä tai keinotekoista. Olen Savosta lähtöisin, siellä tämä on ilmeisesti se perinteinen ruisleivän muoto, mutta sanaa ’ruislimppu’ meillä ei kyllä ikikuuna päivänä käytetty.”

”Länsisuomalainen makea ruisleipä on ainoa oikea. Kun muutin Jyväskylään muutamaksi vuodeksi, järkytyin kivikovien ruislimppujen ylivallasta, vaikka sellaiset tiiliskivet kelpaavat ainoastaan katiskanpainoksi.

Ruisleipä valittiin kansallisruoaksi 12 finalistin joukosta. Alun perin suomalaisilta kysyttiin ehdotuksia kansallisruoaksi viime kesänä, ja ehdotuksia tuli yli tuhat. Niistä ruoka-alan ammattilaiset valitsivat loppukilpailuun seuraavat: pitsa, hernekeitto, ruisleipä, mämmi, kalakeitto, viili, karjalanpiirakka, mustikkapiirakka, paistetut muikut/silakat/ahvenet perunoilla, karjalanpaisti, graavi kala ja maksalaatikko. Loppukilpailussa äänensä antoi lähes 40 000 suomalaista.

Kilpailun järjesti Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti