REFRRER:path /
Pekka Lassila
Sotkamon Jymyn Valtteri Kankaisella on palava halu kehittyä suunnistajana.

Harvinainen SM-mitalisti

Sotkamon Jymyn nuori suunnistaja Valtteri Kankainen satsaa lajiin tosissaan. Hän saavutti hiljattain SM-pronssin ja sai lisää itseluottamusta sekä motivaatiota jatkaa valitsemallaan tiellä.

Teemu Määttä

Suunnistus

Lauantai 14. lokakuuta oli Valtteri Kankaiselle iso päivä. Sotkamon Jymyn suunnistaja nappasi tuolloin SM-pronssimitalin erikoispitkältä matkalta, 16-vuotiaiden poikien sarjassa.

Tapaus oli harvinaislaatuinen. Tätä ennen oli kulunut 20 vuotta kesäsuunnistusta päälajinaan pitävien kainuulaisten edellisistä nuorten SM-mitaleista. Ne saavutti KaSua edustanut Paula Haapakoski kaudella 1997.

Välissä tuli yksi mitali, kun paltamolainen hiihtosuunnistaja Tommi Härkönen otti sivulajissaan kesäsuunnistuksessa SM-hopeaa erikoispitkältä matkalta 2014.

Se, että menestys kiersi Kainuuta kauan, ei lopulta ole yllätys. Maakunnassa ei vuosikausiin ollut kesähuippusuunnistukseen tosissaan satsanneita nuoria, toisin kuin tänä päivänä.


– Ennen homma oli Sotkamossakin todella pientä. Nyt kuitenkin tuntuu, että suunnistus on täällä iso laji, Kankainen sanoo.

Minun lajini

– Aloitin suunnistuksen paljon vanhempana kuin muut yleensä. Se tapahtui joskus yhdeksän ja kymmenen ikävuoden välillä. Naapurimme harrastivat suunnistusta ja vinkkasivat minulle sekä pikkusiskolleni Venlalle, että meidänkin kannattaisi tulla kokeilemaan. Siitä se lähti.

– Pian osallistuin jo ensimmäiselle Kainuun rastiviikolleni, ja aloimme perheen kanssa reissata lajin parissa yhä enemmän. Tykästyin heti siihen, ettei suunnistus ole pelkkää juoksemista. Samalla saa  –  ja pitää  –  tehdä aivotyötä.

– Aloitin rastireitillä, jossa nauha vie mutkien kautta rastille, ja suunnistajan on osattava oikoa. Iän myötä radat vaikeutuivat, mutta sain aina lisämotivaatiota siitä, että oma kehittyminen oli helppo huomata.

Minä urheilijana

– Panostan nyt suunnistukseen ihan tosissani. SM-pronssi kannusti ja motivoi jatkamaan tällä tiellä. Sain lisää luottoa, että minulla on mahdollisuudet mihin vain.

– Vahvuuteni suunnistajana on juoksuvoima, ja valmentajani mielestä myös suunnistustarkkuus. Heikkous sen sijaan on suunnistaminen ja kartanluku kovassa vauhdissa. Suunnistus kyllä sujuu, jos hieman hidastaa vauhtia, mutta kun pitäisi saada käytettyä juoksuvoimaa ihan maksimaalisesti, suunnistus ei enää meinaa pysyä mukana.

– Pyrin treenaamaan mahdollisimman monipuolisesti. Suunnistamisen lisäksi hiihdän, käyn uimassa, juoksen… Teen keskimäärin noin kymmenen harjoitusta viikossa. Kestoltaan ne ovat 30 minuutista 2–3 tuntiin riippuen siitä, mitä treenataan. Leireillä määrää tulee enemmän.

Muut harrastukset

– Pelaan jalkapalloa Kajaanin Hakan 01–02-joukkueessa. Talvella minulle erityisen mieluisaa on freestyle-laskettelu.

– Jalkapalloa olen harrastanut paljon pidempään kuin suunnistusta. Ollessani nappulaikäinen asuimme Oulussa ja pelasin OLS:ssa. Sotkamoon muutimme 2007, minkä jälkeen vaihdoin Juurikkalahden Kiriin. Espanjassa olimme perheemme kanssa 2011–2013, ja pelasin futista Fuengirolan paikallisessa joukkueessa. Hakassa olen ollut nyt kaksi vuotta.

– Suunnistuksen kisakaudella en futistreeneihin yleensä ehdi, mutta nyt olen taas päässyt käymään.

– Talvella myös moni kaverini harrastaa freestyle-laskettelua. Suunnistuspuolelta jotkut ovat muistutelleet minua, että rinteessä on oltava varovainen. Varsinkaan kevättalvella ei enää saisi kokeilla mitään uusia temppuja, vaan pitäisi mennä niillä vanhoilla, jotka varmasti osaa. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että on järkevää säästellä itseään päälajiin.

– Lajitaustani on kaikkiaan todella monipuolinen. Suunnistuksen, jalkapallon ja laskettelun lisäksi on tullut harrastettua uintia, judoa, jääkiekkoa ja vaikka mitä.

Perhe

– Äiti (Ulla-Maria) ja isä (Janne) ovat ihan päätekijöitä Jymyn suunnistuksessa. Parin muun aikuisen kanssa he aloittivat aikoinaan Sotkamossa suunnistuskoulun ja -kerhot. Sen jälkeen juniorimäärä on lisääntynyt hirveästi. Äiti on myös Kainuun Suunnistus ry:n puheenjohtaja.

– Vanhempamme ovat minulle ja Venlalle tosi tärkeitä, tietysti. He kuskaavat meitä harjoituksiin sekä kisa- ja leirireissuille aina kun tarvetta on.

– Suunnistus on siitä hyvä laji, että koko perhe voi harrastaa sitä. Näin meillä onkin, ja se on mukavaa.

Koulu

– Opiskelen Sotkamon urheilulukiossa ensimmäistä vuotta. Tykkään koulussa kielistä, ne sujuvat hyvin. Mieluisia ovat tietysti myös liikuntatunnit.

– Lukion puolesta treenejä on kolmesti viikossa. Meille suunnistajille on siellä myös oma valmentaja, Tommi Peltonen. Positiivista on sekin, että harjoitusleirienkin aikana olen pystynyt hoitamaan kouluhommat tosi kätevästi.

Idolit

– Suunnistuksessa Thierry Gueorgiou, moninkertainen maailmanmestari, joka hiljattain lopetti uransa. Hän on ollut idolini siitä asti kun olin pieni. Thierry on älyttömän tarkka ja hyvä suunnistaja, joka treenasi hirveästi ja pysyi maailman huipulla pitkään. Vielä viimeisissä MM-kisoissaan hän otti kultamitalin. Kova äijä.

– Kun Thierry suunnisti Vuokatin MM-kisoissa 2013, sain häneltä nimmarin. Se oli kova juttu. Nimmari on minulla paidassa, joka ei enää mahdu päälleni.

Tulevaisuus

– Ensi kevään viimeisellä lukiojaksolla lähden vaihto-oppilaaksi Turkuun. Saan siellä paljon treenejä maastoissa, jotka ovat erilaisia kuin mihin olen tottunut. Turussa ei enää tuolloin ole lunta, toisin kuin Vuokatissa. Lukioaikana haluaisin käydä vaihdossa ja suunnistamassa myös Ruotsissa.

– Ylipäätään aion jatkaa treenaamista ja kehittyä suunnistajana. Pidemmällä tähtäimellä olisi hienoa menestyä pääsarjassa.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti