REFRRER:path /
Riikka Kähkönen (vas) ja Emilia Pulkkinen ovat molemmat sairastuneet sisäilmaongelmaisista rakennuksista. He sanovat, että vakavia terveysongelmia vähätelevät jopa lääkärit. –Aika paljon kaikenlaista tässä on joutunut nielemään, Kähkönen sanoo.

Sisäilman sairastuttamat

Erilaisten homeiden tai rakennusmateriaaleista erittyvien kemikaalien täyttämästä sisäilmasta kärsii 600 000–800 000 suomalaista. Massiiviselle yhteiskunnalliselle ongelmalle, sisäilmasairaudelle, ei silti ole edelleenkään diagnoosia.

Timo Kyllönen

Epämääräistä väsymystä, silmä- ja iho-oireita, neurologisia oireita, aivosumua, puheen vaikeuksia, kasvojen puutumista ja ajoittaista halvaantumisen tunnetta. Riikka Kähkösen työpaikallaan vuosien ajan kokema epämääräinen oireilu paheni ratkaisevasti kesälomalta työpaikalle palaamisen jälkeen heinäkuussa 2012 ja johti yleiskunnon täydelliseen romahdukseen tammikuussa 2013.
– Elimistön myrkkykuorma tuli täyteen, enkä pystynyt olemaan enää työpaikalla, kotona enkä luonnossa, Kähkönen kertoo.
Siitä alkoi vuosia kestänyt sairausloma-, tutkimus- ja hoitokierre, joka jatkuu edelleen. Tutkimuksia Kuhmossa, Oulussa, Kajaanissa, Turussa ja Helsingissä, yhteensä 15 viikkoa tarkkailtavana psykiatrisella osastolla, voimakkaat psyykenlääkkeet, diagnoosi masennuksesta ja sillä perusteella kirjoitetut eläkepaperit.
– Olen sairastunut sisäilmasta, mutta suomalainen lääketiede ei tunnista, tunnusta tai nimeä tätä sairaudeksi. Päinvastoin, minusta on yritetty tehdä väkisellä hullua, lukemattomien kuhmolaisten tuntema Kähkönen kertoo läpikäymistään vaikeista vuosista.

Kuhmolaisen toimitukseen saapuessaan Riikka Kähkönen tervehtii kirkkaalla äänellä, mutta ennen kuin hän edes ennättää istua alas, ääni on muuttunut vaimeaksi kuiskaukseksi.
– Tämmöistä tämä minun arkeni on. Kun pysyn vain kotona, pystyn elämään suhteellisen oireetonta elämää, mutta menenpä lähes mihin tahansa muualle, oireet tulevat nopeasti.
Kun oireiden syy oli vielä hämärän peitossa, Kähkönen joutui evakkoon jopa omasta kodistaan.
– Asuin kolme kuukautta teltassa ensin kotipihassa ja lopulta lokakuun lopussa hirsiaitan sisälle pystytetyssä teltassa. Säteilylämmittimen vieressä toppavaatteet päällä ja pipo päässä istuessani mietin monta kertaa, tätäkö elämäni on.
Kähkönen kiittää aviomiestään Juha Kähköstä, joka sinnikkäästi etsi ja lopulta löysi kotoa syyt puolison oireiluun.
– Todettiin muun muassa, että vanhoista lastulevykalusteista erittyy ilmaan formaldehydiä, johon reagoin voimakkaasti. Kaikki sellaiset kalusteet ja paljon muuta kannettiin lopullisesti ulos talosta. Taloa tuuletettiin ikkunat ja ovet selällään ja leivinuunissa tulta pitämällä useiden viikkojen ajan. Lopulta pystyin palaamaan takaisin taloon.
Pikku hiljaa ystäviltä löytyi vanhoja metallisia ja täyspuisia huonekaluja, mutta niitä odotellessa perhe nukkui lattialla ja tavarat olivat pahvilaatikoissa.

Riikka Kähkönen ei halunnut antaa oireilulle periksi, vaan kokeili työntekoa peräti 15 eri työpisteessä. Kun mikään niistä ei sopinut, eikä etätyömahdollisuutta silloin ollut tarjolla, Kähkönen joutui vastentahtoisesti työelämästä ulos. Entiselle kilpaurheilijalle, joka terveysliikunnan ohjaajan työssään on opettanut opettamasta päästyään liikunnan olevan lääke, työstä ja liikunnallisesta ja aktiivisesta elämäntavasta luopuminen on ollut musertavaa.
– Olen menettänyt liikunnallisen elämäntapani, sillä pienestäkin rasituksesta tulee tunne, että keuhkot puristuvat rusinaksi, lihakset muuttuvat lyijyn raskaiksi ja niveliä alkaa jomottaa.
Paikallinen työterveyshuolto teki Kähkösen hyväksi kaiken, mihin paikallinen osaaminen riitti. Muualla vastaanotto oli suorastaan ankea: Kähkönen joutui – lukemattomien muiden sisäilmasta sairastuneiden tavoin – suorastaan taistelemaan terveydenhuollon kanssa. Vastaan tuli vähättelyä, halveksuntaa ja epäilyä jopa lääkärien taholta.
– Pahinta, mitä lääkäri on minulle sanonut, on että ”onko pakko tulla pilaamaan minun työpäiväni” ja ”hengittäisit vain niinkuin muutkin, niin ei olisi mitään ongelmaa”.

Sairastelun aikana Riikka Kähkönen kertoo joutuneensa huomaamaan, ketkä lääkärit tekevät kutsumustyötään täydellä sydämellä ja ketkä vain lääkärin palkan perässä.
– Käsittääkseni lääkärinvalassa sitoudutaan puolustamaan elämää ja ihmistä, mutta se on kyllä hyvin kaukana monen nykyisen lääkärin etiikasta, Kähkönen sanoo.
Ongelma hänen mukaansa on, että fyysisestä sairaudesta yritetään tehdä väkisellä psyykkinen. Muun muassa yleinen diagnoosi ympäristöyliherkkyydestä on psyykkinen.
– Minusta yritettiin tehdä väkisellä hullua. Kun masennuslääkkeet saivat vointini menemään entistä huonommaksi, minulle ehdotettiin sähköhoitoa, Kähkönen kertoo.
Vasta kun Kähköselle vuosien sairastamisen jälkeen puhkesi astma, hänet todettiin ”oikeasti sairaaksi”.

Kaikeksi onneksi Riikka Kähkönen sai tämän vuoden kesäkuussa uuden lääkärin, joka ryhtyi purkamaan muun muassa psyykenlääkitystä täysin turhana. Lääkäri laski, että Kähkösen kokemista oireista 50 johtuu ilman epäpuhtauksista.
– Se oli pöyristyttävä uutinen, koska en  ymmärtänyt miten huonossa kunnossa elimistöni on. Samalla minulle oli vuosia sanottu, että tätä sairautta ei ole edes olemassa.
Lääkärin mukaan yksi mahdollinen syy oireiluun on veriaivoesteen toimintahäiriö. Sen tehtävänä on säädellä erilaisten aineiden pääsyä verenkierrosta soluihin.
– Sisäilman epäpuhtaudet vaurioittavat elimistöä solutasolla ja vaikuttavat muun muassa energiatasapainoon, kun solun energiantuotanto häiriintyy.
Kähkösen tämänhetkiset diagnoosit ovat astman ohella vaikea home- ja kosteussairaus, monikemikaaliyliherkkyys ja krooninen väsymysoireyhtymä. Koska huonon sisäilman ohella myös pakkanen aiheuttaa erittäin pahoja hengitysvaikeuksia, Kähkönen joutuu viettämään talven pahimmat pakkaskuukaudet Thaimaassa.

Kaiken keskellä Riikka Kähkönen sanoo olevansa kiitollinen, että hänellä on koti.
– Lukemattomat ihmiset eri puolilla Suomea ovat joutuneet jättämään kotinsakin. Heitä asuu autoissa, teltoissa ja tuttujen parvekkeilla.
Kähkönen kertoo, että jos sisäilmasairas pystyy olemaan kolme kuukautta oireita aiheuttamattomassa tilassa, elimistön myrkkykuorma pienee niin paljon, että oireet helpottavat ja hän pystyy elämään todennäköisesti melko oireetonta elämää.
– Itse en pysty kuitenkaan eristäytymään täysin, vaan on pakko päästä ulos. Oireita on vain pakko sietää.
Uuden lääkärin ansiosta muutos parempaan päin on ollut iso, ja Kähkönen ryhtyy kokeilemaan lähiaikoina etätyön tekemistä 20 prosentin työajalla.
– Se on älyttömän hyvä uutinen. Lopultakin valoa tunnelin päässä, Kähkönen hymyilee.

Kovaa taistelua omista oikeuksista Ympäristöministeriön arvion mukaan Suomessa altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille 600 000–800 000 henkilöä. Valtaosa altistuksista ei johda merkittäviin oireisiin, ja monet pahojakin oireita saavat sinnittelevät niiden kanssa. Yksi tällainen henkilö on Emilia Pulkkinen, joka alkoi saada sisäilmaoireita vuoden 2012 elokuussa. Riikka Kähkösen tavoin Pulkkinen pyrki jatkamaan töitä erilaisilla ratkaisuilla ja tuli kokeilleeksi laskujensa mukaan kahdeksaa työpistettä. Hän saa oireita jokaisessa niistä, minkä vuoksi työnteon jatkaminen on vaatinut luovuutta: Korvaava työpiste onkin löytynyt monesti omasta autosta. Lääkärin neuvoa vaihtaa työpaikkaa Pulkkinen ei noudattanut, koska saa oireita lukuisissa muissakin kuin oman työpaikkansa tiloissa. – Astmapuuskia, ihon polttelua, hengenahdistusta, hikoilua, ihorikkoja, sydämen hakkaamista, kipuja keuhkoissa, suolisto-oireita, lista on loputtoman pitkä, Pulkkinen kertoo oireistaan. Pulkkisen perhe rakennutti uuden omakotitalon vuonna 2013, jotta he voivat sulkea pois mahdollisuuden oman kodin huonosta sisäilmasta. Sekä Riikka Kähkönen että Emilia Pulkkinen hakevat vertaistukea kokemuksilleen erilaisista nettifoorumeista. He kertovat parhaillaan käynnissä olevasta #yksiniista-kampanjasta, jonka tarkoituksena on tuoda asiaa esille. – Kukaan sisäilmasairas ei halua sympatiapisteitä, vaan näkyvyyttä tälle ongelmalle, että ihmiset osaavat ajatella asioita, Emilia Pulkkinen sanoo. Riikka Kähkönen lähettää terveisiä päättäjille sanomalla, että heidän täytyy ottaa selvää sisäilmasairaudesta ja ymmärtää, mistä on kysymys. – Tilanne on se, että jos kaikki sisäilmasta kärsivät lopettavat työnteon, yhteiskunta pysähtyy, Kähkönen sanoo. Hän sanoo, että sisäilmasairaus on yhteiskunnallinen ongelma. – Kukaan ei oikein tiedä, mitä sisäilmasairaiden kanssa pitäisi tehdä. Monesti ihmiset ovat pahoillaan, kun eivät osaa sanoa mitään meille. Ei se haittaa, sillä emme itsekään ymmärrä oireitamme, Kähkönen sanoo. Riikka Kähkönen pitää sisäilmaltaan epäpuhtaissa tiloissa olleiden kalusteiden tai muiden tavaroiden jatkokäyttämistä, myymistä tai lahjoittamista edesvastuuttomana. Sama pätee hänen mielestään myös rakennuksiin. – Tämän asian kanssa ei pidä leikkiä, hän sanoo. Hän kuitenkin korostaa, että yksittäiset oireet eivät tarkoita, että on sisäilmasairas, vaan tilanne täytyy arvioida kokonaisuutena. – Jos syy kuitenkin on sisäilmassa, se kannattaa ottaa mahdollisimman nopeasti tosissaan. Oireet eivät ole sinun syysi, mutta silti pitää olla hurjan vahva ja jaksaa taistella omista oikeuksistaan.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti