REFRRER:path /

Vaativa ja mukava harrastus

KATIMARI PARTANEN
Neljän päivän ikäiset untuvikot tutustuvat maailmaan Sotkamon Paakissa.

Katimari Partanen

Sotkamossa on kanoja muutamalla harrastajalla, koko Kainuussa noin kymmenellä.

– Kanaharrastus on rahareikä. Tuottoprosentti on miinus neljäkymmentä, Anne-Mari Kähkönen nauraa. Yhdestä kanasta maksetaan muutamista euroista muutamiin kymppeihin. Tienestit menevät kanojen ruokaan.

Anne-Marin kanaharrastus alkoi 2000-luvun alussa kuudesta kanasta. Hän on myynyt vuosien varrella puolisonsa Aki Kähkösen kanssa itse kasvatettuja kanoja ympäri Suomen, Hangosta Sodankylään. Etsinnässä on aina pysyvämpi koti.

– Suomessakin löytyy hylättyjä kesäkanoja. Minä en omiani myy kesäkanoiksi missään nimessä, Anne-Mari sanoo.

Kanat ovat tarkkoja ruokinta-ajoista ja tuntevat ruokapussin rapinasta. Kesällä kanat voivat olla pihassa vapaasti.

Munien hautomisen hoitaa täysautomaattinen hautomakone, joka pitää kosteuden tasaisena ja kääntää munia. Kun hautomakuumetta on, kana saa itse hautoa.

Kanojen pito vaatii perehtymistä.

– Kananpitoon pitää suhtautua siten, että se on vaativaa ja että niille on talveksi lämmin tila.

Kana elää 5–10 vuotta. Tainnutus ja kaulan katkaisu pitää hoitaa omin voimin. Eläinlääkäriin kanoja viedään harvoin. Salmonellanäytteet otetaan kahdesti vuodessa. Lisäksi kanoja pitää madottaa.

Kananmunia Kähkösten parvi tuottaa päivässä noin 18, kesällä kolmisenkymmentä.

Niistä tehdään maailman parasta pannaria ja keltaisia kakkupohjia. Myös koirajoukolle syötetään munia.

Ohjeita

Rekisteröidy Eviraan eläintenpitopaikaksi sekä siipikarjan pitäjäksi.

Taajamassa ano lupa kanojen pitoon kunnan ympäristötoimesta. Haja-asutusalueella on kohteliasta kysyä naapureilta lupaa.

Lisätietoja munanetti.net sekä harrastajien Facebook.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti