REFRRER:path /

Kulttuuriperintöä

Pertti Granqvist

Viime viikolla julkaistiin muun muassa Euroopan Unionin sosiaalirahaston rahoittama tutkimus suomalaisista tanssipaikoista.

Kyselyä suunniteltaessa löydettiin Suomesta 173 tanssipaikkaa. Osoitetiedot yhteensä 153 tanssipaikalle. Tutkimukseen vastasi runsas neljännes tanssipaikoista.

Kyselyn tekemistä perusteltiin tutkimuksen esipuheessa näillä sanoilla:

”Tanssilavat ovat osa omaleimaista ja ainutlaatuista suomalaista perinnekulttuuria, joka on jo sellaisenaan säilyttämisen arvoista.”

Perinnekulttuuri ei kauan säily tällä menolla. Tanssilavojen tuloksesta 80 prosenttia tekevät muutamat isot toimijat. Tutkimuksessa puhuttiin vahvasta polarisaatiosta. Eli eriarvoisuuden ja alueellisten erojen kasvusta.

Naapurinvaara kuuluu vahvojen toimijoiden sarjaan. Kun etelän tanssipaikat ovat kurjuuden kurimuksessa, niin Kainuun korpimailla pärjätään kohtuullisen hyvin. Seikka, jota orkesterien soittajat illasta toiseen ihmettelevät.

Kiitos tästä kuuluu osaltaan Vuokatin vahvoille matkailuvirroille. Viimeksi lauantaina tanssivuoroja ajavien onnikoiden jouset olivat tiukoilla kyytiin pakkautuneiden matkailijoiden ansiosta.

Uskon hyödyn olevan molemminpuolisen. Silti vastakkain tuon tuosta yritetäänkin yhdistyspohjaista tanssipaikkaa ja matkailubisnestä asettaa.

Vaikka olenkin enemmän kuin jäävi asiaa kommentoimaan, niin oikeita asioita on tehty Naapurinvaaralla oikein.

Tanssien järjestäminen ei ole tukka märkänä lauantai-iltana lipunmyyntiin kiirehtimistä. Taustatyön määrä on valtava.

Erityisen iloinen olen talkoolaisten murkkuikäisestä mummoon yltävästä ikärakenteesta. Vesivehmaan jenkka- meiningistä, jossa nuoret ja vanhat menevät samalla lailla. Se on sitä tänä päivänä joka mutkassa kuulutettua yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Uskon hyödyn
olevan molemminpuolisen.

Jätä kommentti