REFRRER:path /
Kaisa Pekkala Oprina koskettaa katsojaa.

Pekkala puhaltaa Opriinsa hengen

Teatteri Havukan kesäteatteriuutuus Opri on ennen kaikkea nimiosan Oprin esittäjän Kaisa Pekkalan juhlaa.

Kunnalliskotiin kotimökistään vielä viimeisillä elinvuosilla pakotetun karjalaisevakon suru tipahtaa katsojan silmiin ja korviin todesti.

Kaisa Pekkala on ottanut haltuunsa paitsi Oprin maailman myös hänen äidinkielensä, karjalan murteen.

Itärajan takainen poljento soi Pekkalan kielessä aidosti kautta esityksen ja syvenee toisessa näytöksessä roolihenkilöstä ihmiseksi. Kun näyttelijä ei enää näyttele roolihahmoaan, vaan on hän, ollaan teatterin pyhimmässä.

Voi vain liikuttua, nauraa ja nauttia Opri-mummon pyyteettömän auttavaisuuden edessä. Kun ne enneunetkin pakkaavat olemaan sellaisia, jotka auttavat lähimmäistä eteenpäin elämän ahdingoissa.

Katsoja saattaa vilpittömästi onnitella ohjaaja Sanna Heikkisen valintaa – ja palkita sekä näyttelijän että ohjaajan puolivuotisen huolellisen taustatyön menemällä näytökseen!

Ohjaaja Sanna Heikkisen pitkä ura niin ohjaajana, käsikirjoittajana ja dramaturgina näkyy Kyllikki Mäntylän käsikirjoittamassa Oprissa, joka ei lainkaan häpeile ammattituotantojen rinnalla.

Sotkamon Työväen talon tanssilattialle rakennetun kunnalliskodin lavastuksen yksinkertaisuus ja esimerkiksi kolmen muun päähenkilön, kunniamummojen, tuoleilleen asemointi lähes koko esityksen ajaksi tuo mukanaan viipyilevää rauhallisuutta.

Esityksessä muuten istutaankin tapahtumien keskiössä, kunnalliskodissa, ja tämä tuo mukaan tuoretta läsnäolon tuntua. Yleisö on tarinassa turvallisesti mukana.

Heikkisen tarkka ote näkyy myös kohtausten vaihdoissa ja näyttelijäntyön terävyydessä. Jokainen ele on luonnollinen ja tarkoin harkittu.

Nykyaika ja kiire eivät kuulu Oprin taikaan.

Ritva Kyllönen, Pirkko Kupiainen ja Hilma Korhonen, nuo eläväiset kunniamummot maalaavat pelkillä lauseillaan entisajan vanhainkodin tunnelmaa – ja vanhusten paikoin yhä polttavaa elämänkaipuuta katsojien eteen. Vielä kerran kun jalat kantaisivat tanssilavalle!

Haaveileminen on sallittua, vaikka tietää, etteivät edes Oprin hyväntahtoiset ”tilausunet” koskaan toteudu.

Hyväntahtoista kohellusta, naurunremakkaa ja epävireistä kuorolaulua Oprin dramaturgiaan mahtuu monen hörähdyksen verran. Ovathan mukana mainiot huru-ukot, Hannu Väyrynen ja Ville Komulainen, joiden loppuelämän ainoa päämäärä on päästä laskemaan mäkeä pyörätuolilla.

Näyttelijäjoukko, joka koostuu Havukan konkareista, senioriteatterin näyttelijöistä ja parista uudesta tulokkaasta tekee kauttaaltaan tasalaatuista työtä jo ensi-illassa. Mitä onkaan odotettavissa muutaman esityksen tuoman rutiinin jälkeen?

Näytelmän dialogi toimii mainiosti myös kuunneltuna. Mikäpä estää havukkalaisia tekemästä Oprista äänitettä vaikkapa nettisivuille kuunnelman muotoon?

Teatteri Havukka teki sen taas: Kainuun parhaan kesäteatteriesityksen!

Tarja Korhonen

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti