REFRRER:path /

Kaivokset

Kaivokset-aihesivulle kootaan Sotkamo-lehden jutut kaivostoiminnasta Sotkamossa. Mitä kuuluu Talvivaaraan, Sotkamo Silverille tai Mondo Mineralsille, selviää Kaivokset-aihesivulta.

« »
Marjukka Väisänen
Eläkkeellä oleva vuori-insinööri Mauno Vilminko sanoo, ettei Talvivaarasta saa kannattavaa millään.

Purkuputki ei ratkaise ongelmaa

Eläkkeellä olevan vuori-insinööri Mauno Vilmingon mukaan Talvivaaran malmin nikkelipitoisuuden pitäisi olla kuusikertaa suurempi, jotta päästäisiin edes nollatulokseen.

Marjukka Väisänen

Mauno Vilmingon tuvasta Sotkamon Ohravaarasta on linnuntietä kymmenkunta kilometriä Talvivaaran kaivokselle.

Hän on seurannut kaivosta koko sen olemassaolon ajan, ja alue oli kaivosmiehelle tuttu jo ennestään.

Reilu kymmenen vuotta sitten Kainuun te-keskus pyysi Vilminkolta alustavaa kaivossuunnitelmaa Talvivaarasta.

– Kieltäydyin, koska tiesin, ettei siellä ole malmia. En uskonut, että sinne kukaan kaivosta lähtee tekemään, kertoo Vilminko, joka on työskennellyt muun muassa Dannemuran kaivoksella Ruotsissa ja Otanmäen kaivoksella Vuolijoella.

Eläkkeellä oleva vuori-insinööri sanoo, ettei Talvivaarasta saa kannattavaa millään.

Vilminko ei puutu uraaniin, ei vesiongelmiin, mutta ottaa kantaa vahvasti siihen, onko Talvivaarassa malmia vai ei.

– Ja tuleeko sieltä rahaa vai ei. Ainakin toistaiseksi kaikki todistaa, että vastaus molempiin kysymyksiin on ei, hän toteaa.

Vilminko esittelee mustaliuskekiveä, joka on peräisin Talvivaarasta. Sen metallipitoisuudet ovat pienet, kuten jo Outokumpukin aikoinaan alueen tutkimuksissa osoitti.

– Ei ole sellaista taloudellista rikastusmenetelmää, jolla ne vähäiset malmit saataisiin talteen. Talvivaara on köyhä ja köyhäksi jää. Nikkeliä on niin vähän.

Talvivaaran malmion nikkelipitoisuus on 0,22 prosenttia eli yhdessä tonnissa on 2,2 kiloa nikkeliä.

Paljonko prosentin pitäisi olla, jotta kaivos kannattaisi?

– Nykypäivän laskelmien mukaan vähintään 6-kertainen määrä. Sitten päästäisiin nollatulokseen.

Vaikka viimeaikaiset Terrafamen johdon viestit muuta vakuuttavat, ei bioliuotuksen toimivuudesta ole Vilmingon mukaan näyttöä.

– Vasta kun kasa on imetty kuiviin, voidaan katsoa, paljonko nikkeliä on saatu. Nykylaskelmat ovat teoreettisia laskelmia. Yksikään kasa ei ole vielä nykyjohdon aikana toiminut loppuun, hän huomauttaa.

– Sinne on palkattu paljon niin sanottuja prosessi-insinöörejä. Ei ne tajua, että nikkelimäärä kivessä ei lisäänny yhtään, vaikka prosessi kuinka hienosti pyörisi.

Talvivaaran perusongelmat kumpuavat paitsi nikkelin vähäisyydestä myös siitä, että tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin metalleista saatavat rahat. Kaikki todisteet löytyvät Vilmingon mukaan virallisista raporteista.

– Yhden malmitonnin käsittely maksaa louhintoineen, murskauksineen ja muine operaatioineen varovasti laskettuna 36 euroa. Sillä hinnalla nikkelisulfiittisakka saadaan konttiin, joka lähtee ostajalle. Malmitonnista maksetaan kuitenkin vain 10-11 euroa eli tappiota tulee jokaisesta kivitonnista.

Vilminko korostaa, että Talvivaarasta lähtevä tavara on nikkelisulfiittisakkaa, siis vasta puolirikastetta.

– Ostaja maksaa siitä suunnilleen 70 prosenttia nikkelin pörssihinnasta. Eli 7 800 euroa per tonni nykyhinnoilla, Vilminko laskee. Sulfiittisakan hinta-arvio on peräisin eläkkeellä olevalta Outokummun Harjavallan toimitusjohtajalta.

Kipsisakka-altaitten kovettumisen alkuunpanijat ovat Vilmingon mukaan mustaliuskeessa olevat raudan ja mangaanin oksidit.

– Se on kuin sementtivalu. Hiili ja rikki edesauttavat, kun ne lähtevät reagoimaan. Liuotuskasoissa on pesäkkeitä, joissa on mitattu 140 asteen lämpötiloja. Kun sinne työnnetään rikkihappoa, se vielä auttaa tätä prosessia, Vilminko selittää.

– Kun kasoihin läträtään 93-prosenttista rikkihappoa, yhtä malmikuutiota kohti jopa 60-70 litraa, muuttuu se veden kanssa suoloiksi eli sulfaateiksi. Sulfaatti-ioni on varaukseltaan negatiivinen, ja ne pienet nikkelihippuset ovat varaukseltaan positiivisia. Sulfaatin negatiiviset varaukset nappaavat positiiviset mukaansa eli nikkeliäkin lähtee sulfaatin mukana, Vilminko sanoo.

Vilmingon oletus on, että noin puolet prosessin metalleista lähtee sulfaatin mukana ympäröiviin vesistöihin.

Vilmingon mielestä Talvivaaran toiminta rikkoo kaivoslakia. Laki puhuu luonnonvarojen säästävästä käytöstä ja kieltää kaivosmineraalien ilmeisen tuhlauksen.

– Nikkeli on luonnonvara. Jos siitä yli puolet tuhlataan sulfaatin mukana, se ei ole säästävää käyttöä. Ja se on kaivosmineraalin tuhlausta, jos sitä päätyy järveen.

Vilminko on yrittänyt vuosia viedä viestiään poliitikoille ja ministereille. Tuloksetta.

– Huomasivat, että heitä on vedetty höplästä. Myöntääpä poliitikko sitä. Nyt ne odottavat, että Talvivaaran juna ajaa kallioseinään, hän arvelee.

– Sanoin jo aikoja sitten, että Talvivaara pyörii niin kauan kuin ulkopuolelta tulee rahaa. Kun se loppuu, kaivos loppuu.

Vilminko miettii tovin, kun häneltä kysyy, uskooko hän Vaasan hallinto-oikeuden antavan luvan Talvivaaran purkuputkelle. Päätöstä odotetaan näinä päivinä.

– Toivon, ettei lupaa tulisi. Rohkeita poikia ovat, jos luvan antavat.

Purkuputki ei Vilmingon mielestä ratkaise ongelmaa.

– Putki keksittiin vain, että löydettäisiin ostaja. Kaivosalalta ei ostajaa löydy, Talvivaara tunnetaan niin hyvin. Olen sanonut, että ostajan täytyy olla Roope Ankan isä. Siis sellaisen, jolla on pätäkkää niin paljon, ettei ole väliä, mihin sen laittaa.

"Ei ole sellaista taloudellista rikastusmenetelmää, jolla ne vähäiset malmit saataisiin talteen. Talvivaara on köyhä ja köyhäksi jää."

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommenttiVastaa käyttäjälle Putkesta katsellen


Lue lisää aiheesta

« »