REFRRER:path /

Saako kirkossa taputtaa, entä miten kohtaat kuoleman

Sotkamon kirkkoherrakanditaatit seurakuntalaisten tentissä.

Pekka Lassila
Kirkkoherrakandidaatit tentissä seurakuntatalolla. Vasemmalta Matti Oikarinen, Esa Oikarinen, Antti Minkkinen, Perttu Kyllönen ja Pauli Kivioja. Juhani Saastamoinen oli estynyt saapumasta tilaisuuteen. Oikealla puheenvuoroja jakamassa vaalia valmistellut lääninrovasti Risto Kormilainen.

Pekka Lassila

Sotkamon seurakunnan avoimena olleeseen kirkkoherran virkaan tuli kuusi hakemusta. Nykyinen kirkkoherra Erkki Marin jää eläkkeelle syyskuun alussa.

Kirkkoherran valinnassa on ensimmäistä kertaa Sotkamossa käytössä välillinen vaalitapa, jossa kirkkovaltuusto valitsee kirkkoherran. Kirkkovaltuusto kokoontuu valitsemaan kirkkoherran torstaina 10.8. Kirkkoneuvosto kokoontuu asiassa aiemmin samana päivänä.

Kirkkoherraehdokkaat Pauli Kivioja, Perttu Kyllönen, Antti Minkkinen, Esa Oikarinen ja Matti Oikarinen olivat tiistaina seurakuntakeskuksessa esittäytymässä ja vastaamassa seurakuntalaisten kysymyksiin. Kirkkoherraksi hakenut Juhani Saastamoinen oli estynyt saapumasta tilaisuuteen. Tilaisuuden juonsi kirkkoherran valintaa valmistellut lääninrovasti Risto Kormilainen.

Paneelia kokoontui seuraamaan ja kysymyksiä esittämään lähes täysi seurakuntasalillinen kirkkovaltuutettuja, seurakuntalaisia ja seurakunnan työntekijöitä. Kysymykset vaihtelivat suorista käytännön kysymyksistä laajempiin periaatteellisiin ja vakaumuksellisiin kysymyksiin.

Konkreettisin kysymys koski sitä, aikooko tuleva kirkkoherra muuttaa asumaan Sotkamoon. Ehdokkaista Ristijärvellä asuva Pauli Kivioja ilmoitti ilman muuta muuttavansa, ja kajaanilainen Matti Oikarinen piti yhtenä ehtona sopivaa työsuhdeasuntoa. Nuorempien ehdokkaiden valintoihin vaikuttavat keskeisesti perheasiat, eikä ehdotonta muuttolupausta haluttu antaa.

Kysymys, mitä kirkkoherra aikoo laittaa ensimmäiseksi seurakunnassa kuntoon, mittasi ehdokkaiden perehtyneisyyttä Sotkamon seurakuntaan ja ylipäätään kokemukseen johtajana. Diplomi-insinööritaustainen teologi Pauli Kivioja lähestyi kysymystä Sanan ja sakramenttien eli perustehtävän kautta. Perustehtävän on oltava kunnossa, muut asiat seuraavat sitä.

Lapsi- ja nuorisotyössä toiminut Antti Minkkinen aloittaisi nettisivujen ajanmukaistamisesta ja virkistäisi toiminnan sosiaalisessa mediassa. Seurakunnan on oltava siellä, missä ihmiset ovat. Perttu Kyllönen viittasi vastauksessa esimiestyöhön ja tunnustuskirjojen mukaiseen toimintaan.

Esa Oikarinen painotti yhdessä tekemistä ja yhdessä kehittämistä. Hän kysyi, miten hyvin Sotkamon seurakunta on ajassa mukana ja voisiko löytyä yhteinen uudistumisen näkökulma. Matti Oikarinen ei nimennyt seurakunnan perustoiminnoissa merkittävää kiireellistä kehitettävää, mutta hän näkee haasteen uussotkamolaisten tavoittamisessa ja myös vanhojen sotkamolaisten uudelleen tavoittamisessa.

Kuolemanpelkoa kokevan ihmisen kohtaaminen jakoi vastauksia kenties eniten. Matti Oikarinen ja Antti Minkkinen lähestyivät asiaa rinnalla kulkijana ja samanlaisena pelkääjänä. Kuolema ei ole päätepiste, Minkkinen totesi. Oikarinen taas arveli, että asiantuntijat ovat hautausmaalla.

Esa Oikariselle kuolema ei ole päätepiste. Kuolemanpelkoa ei tule väheksyä, vaan on kuljettava rinnalla, samassa veneessä.

Perttu Kyllönen lohduttaisi pelkäävää sillä, että Jumalan lapsen ei tarvitse pelätä kuolemaa, koska Kristus on voittanut kuoleman. Hän tarjoaisi elävää evankeliumia eli syntien anteeksiantoa Kristuksen antamalla valtuutuksella. Pauli Kivioja kertoi toimineensa kuolinvuoteen äärellä kirkkokäsikirjan mukaisesti, laulanut kuolevalle tuttuja virsiä ja tarjonnut Jumalan lupaamaa armoa.

Samaa sukupuolta olevien vihkiminen ei jakanut ehdokkaiden mielipiteitä Esa Oikarisen aavistuksen liberaalimpaa näkemystä lukuun ottamatta. Vastauksissa viitattiin Raamatun luomiskertomukseen, kirkkojärjestykseen ja omantunnon mukaiseen toimintaan. Esa Oikarinen kaarteli vastauksessaan piispojen ohjeistukseen ja omantunnon tulkinnan välillä.
– Näin voidaan tulla sellaiseenkin näkemykseen, että kirkossa voidaan vihkiä samaa sukupuolta olevat. Minusta sille on ihan hyviä perusteita julkisessa keskustelussa esitetty.

Saako kirkossa taputtaa? Kysymys jakoi vastaajat ehdottomasti suosionosoitusten kannattajiin ja varovaisemmin kannattajiin. Puheenvuoroja jakanut Risto Kormilainen kertoi, että Sotkamon uusi kirkkoherrakin tulee aikanaan saamaan vihkimistilaisuudessa taputukset ainakin hänen puolestaan. Maltillisimman kannan otti Perttu Kyllönen, joka halusi osoittaa ainakin ensiksi kunnian Jumalalle. Matti Oikarinen taas näki tilaisuudet taputtaa ja osoittaa suosiota kirkon jumalanpalvelusmenoissa melko harvalukuisiksi.

Yhteiskristillinen toiminta eri seurakuntien välillä nähtiin ehdokkaiden kesken pääosin samalla tavalla. Vastauksissa painottui toisen vakaumuksen kunnioittaminen, mutta samalla omassa opetuksessa pitäytyminen. Matti Oikarisen mielestä kristillinen rakkautemme saisi näkyä eri virallisten uskontokuntien välillä. Hän viittasi esimerkiksi hautajaistilaisuuteen, jossa voi olla katolisia, helluntailaisia ja muita eri uskonkuntien ihmisiä.

Esa Oikarinen muistutti ihmisistä, jotka osallistuvat monen eri uskontokunnan tilaisuuksiin ja nuorisotyöhön, missä on tehty yhteistyötä hyvin kokemuskin. Pauli Kivioja muistutti, että eri uskontokunnissa on sydämestään uskovia ihmisiä, ja että yhteistyöhön heidän kanssaan lähdetään luterilaisen identiteetin kautta.

Seurakunnan taloudenhoidosta ehdokkailla oli samansuuntaisia näkemyksiä. Kiinteistöjen määrää ja tarvetta tulee arvioida, samoin mahdollisten seurakuntien yhteisten virkojen tuomaa säästöä. Matti Oikarinen käänsi kysymyksen toisin päin ja pohti, miten seurakuntaan saataisiin lisää veronmaksajia. Voisiko kirkollisverosta saada vapautuksen esimerkiksi silloin, kun veronmaksukyky on heikompi, eikä tarvitsisi erota kokonaan.

Esa Oikarinen taas puhui sen puolesta, etteivät talouden luvut saisi liikaa hallita keskustelua ja toimintaa.

Paneelia seurannut kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsen Kalevi Valtanen piti paneelivastauksia ja aiemmin neuvoston haastatteluissa kuultuja vastauksia pitkälti yhteneväisinä. Moniin peruskysymyksiin hän olisi kaivannut selkeämpiä, yksiselitteisiä vastauksia.

– Useampi kysymys oli, joissa vastauksissa lähdettiin jatkamaan keskustelua yleiselle tasolle. Eli jämäkät vastaukset olisi minun mielestäni pitänyt olla. Muutama kysymys oli laajempi, mutta oli myös kyllä tai ei kysymyksiä, Valtanen arvioi paneelia.

– Peruskysymykseen olisi lyhyt vastaus ollut paras mahdollinen, mutta jokainen halusi tuoda sitä omaa kokemustaan esille.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti