Mielipiteet

Aluevaaliehdokkaan mielipide: Lähipalvelut sekä sosiaali- ja terveyskeskukset/-asemat – mistä kysymys?

Mitä nämä aluevaalien alla usein käytetyt käsitteet Sanna Marinin (sd.) punavihreän hallituksen mukaan tarkoittavat?

Sote-palveluiden järjestämislain 4 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on suunniteltava ja toteutettava sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Palvelut on toteutettava yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen lähellä asiakkaita.

Hallituksen esitys järjestämislaiksi täsmentää lähipalvelujen käsitettä siten, että asiakkaan näkökulmasta ne ovat lähtökohtaisesti lähellä jokapäiväistä elinympäristöä tarjottavia palveluita, mutta ne voivat olla saavutettavissa myös esimerkiksi kotiin tarjottavina palveluina, sähköisinä palveluina tai muuna monikanavaisena palveluna taikka liikkuvina palveluina.

Säännöksen tarkoituksena on kehittää palveluverkkoa väestön tarvetta vastaavaksi kullakin hyvinvointialueella paikalliset olosuhteet huomioiden. Esimerkiksi eri toimintojen yhteispalvelupisteet, aukioloaikojen vaihtelu väestön tarpeen mukaan tai uudet kevyemmät palvelumuodot, kuten niin sanotut terveyskioskit, mahdollistavat palveluiden toteuttamista lähipalveluina perinteisten lähipalveluiden sijaan ja rinnalla.

Näyttääkin, että punavihreän hallituksen tahtotilan mukaan vain mielikuvitus on rajana, kun arvioidaan, mikä katsotaan lähipalveluksi tai miten niitä tarjotaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Marinin hallituksen ohjelman mukaisesti tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelman, jota toteutetaan vuosina 2020-2022. Tarkoitus on, että tulevaisuudessa asiakas saa kaikki tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut yhdestä paikasta.

Keskuksiin on määrä koota perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon, sosiaalityön ja kotihoidon lähipalveluja, mielenterveys- ja päihdehuollon perustason palveluja, avokuntoutuspalveluja, kansansairauksien ehkäisyä sekä neuvola- ja muita ehkäiseviä palveluja. Sosiaali- ja terveyskeskuksen toimiala on siten hyvin laaja.

Kun punavihreän hallituksen käsitykset lähipalveluista ja tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksista yhdistetään, lienee jokaiselle selvää, että joka kunnassa ei tule olemaan omaa sosiaali- ja terveyskeskusta eikä -asemaa.

Kun Suomen kunnat ovat hyvin erikokoisia ja myös etäisyydet eri puolella maata vaihtelevat, se olisikin täysin järjetöntä. Ahvenanmaan pienimmässä kunnassa Sottungassa kun on vain 100 ja Manner-Suomenkin pienimmässä eli Luhangassa vain 700 asukasta. Esimerkiksi Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan kunnat taas sijaitsevat vieri vieressä niin, että kuntakeskusten etäisyydet ovat minimaalisia verrattuna vaikkapa Lapin ja Kainuun etäisyyksiin.

Aluevaaliehdokkaiden ja puolueiden olisikin ennen vaaleja syytä pysyä realiteeteissa kertoessaan, miten lähipalvelut sekä sosiaali- ja terveyskeskus/-asemaverkosto heidän mielestään tulee järjestää. Valtio kun joka tapauksessa tulee antamallaan rahamäärällä asettamaan hyvinvointialueille raamit, jotka Suomen viime aikainen velkaantumiskehitys huomioiden tulevat olemaan ahtaat.

Juhani Seppänen

asianajaja

Suomussalmi

aluevaaliehdokas (kok.)