Brexit pahentaa taas Belfastin jakoa – levottomuudet voivat kasvaa, mutta paikalliset eivät usko brittiarmeijan palaavan kaduille

23. lokakuuta 1993. Kaksi tavarantoimittajaksi naamioitunutta miestä vie tavaraa Frizzellin kalakauppaan protestanttien asuttamalla Shankill Roadilla. Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA:n pommittajien tiedon mukaan kaupan yläkerran huoneessa on meneillään lojalistien puolisotilaallisen Ulster Defence Associationin (UDA) johdon kokous.

Kalakaupassa ja sen edustalla on väkeä, tavallisia aikuisia ja lapsia ostamassa ruokaa. Toinen pommittajista jää ovelle vahtiin. Toinen kulkee asiakasjoukon läpi ja ojentaa kaksi ja puoli kiloa painavan paketin tiskin yli. Silloin räjähtää.

Kaikki on mennyt pieleen. UDA:n johdon kokous on päättynyt etuajassa ja yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat poistuneet. Teknisen vian vuoksi pommi räjähtää etuajassa kaupan puolella.

Kaaos on valmis. Kalakaupasta ei jää jäljelle mitään. Pommin räjähtäessä kuolee toisen IRA:n pommittajan lisäksi kalakauppias tyttärineen, yksi UDA:n jäsen ja kuusi protestanttisiviiliä, joista kaksi on lasta. Yhteensä 57 ihmistä loukkaantuu.

– Muistan sen päivän. Olin töissä kauempana, ja kaikki olivat kuullessaan järkyttyneitä. Kotikylästäni yksi nainen kuoli, samoin hänen miehensä. Seuraavalla viikolla tuon miehen isä kuoli sydänkohtaukseen. Hän oli ollut hyvin suunniltaan, sanoo Linda Smith .

Poliittinen jako näkyy

Länsi-Belfastin protestanttisen Shankill Roadin alueen ja katolisen Falls Roadin alueen välillä kulkee korkea rauhanmuuri. Öisin muurin välissä olevan kadun portit suljetaan. Eron alueissa näkee ilman muuriakin.

Shankill Roadin aluetta koristavat brittiliput, ja lojaalisuus Britannian kuningatar Elisabeth II :a näkyy. Entisen Frizzellin kalakaupan paikalla toimii nyt lainanvälitysfirma. Lähitalon seinään on maalattu kuvia kuningattaren elämän ajalta.

Vain kymmenien metrien päässä voi nähdä lojalistien puolisotilaallisten joukkojen muistomuraalit, joista näkyy aseellisten joukkojen voimannäyttö. Osassa muistellaan IRA:n surmaamia protestantteja.

Näinä päivinä rauhanmuurin molemmin puoli on mietitty, tuleeko Britannian lauantainen vetäytyminen Euroopan unionista lisäämään levottomuuksia alueella.

Irlannin ja Britannian raja sijaitsee 70 kilometrin päässä. Suurin uskonnollinen ja poliittinen juopa on kuitenkin täällä.

Vuosikymmenien ajan levottomuuksien keskipiste sijaitsi näissä kortteleissa. Tasavaltalaisarmeija IRA teki iskuja Shankill Roadille ja protestanttien puolisotilaalliset joukot ottivat tähtäimeensä Falls Roadin puolelta tulevat joukot.

Vuosi 1993, jolloin Frizzellin kalakaupassa räjähti, oli käänteentekevä. Tuona vuonna lojalistijoukkojen surmaamien henkilöiden määrä kasvoi ensimmäistä kertaa IRA:n uhreja suuremmaksi. Kalakaupan pommin jälkeen kostoiskujen kohteiksi joutuivat myös katoliset siviilit.

Ovi kiinni ja suu suppuun

Levottomuuksiin saatiin jonkinlainen ratkaisu vuonna 1998 pitkäperjantain rauhansopimuksen myötä. Tuolloin pitkään tilannetta valvoneet brittisotilaat vetäytyivät.

Brexitin takia levottomuuksien on pelätty kasvavan jälleen. Yhtenä poliittisena kiistanaiheena on ollut se, että brexit voi ajaa yhä EU-myönteisemmäksi tulleen Pohjois-Irlannin yhdeksi valtioksi Irlannin tasavallan kanssa. Tämän on pelätty herättävän Britannialle lojaslit aktiivit.

Vastaavasti kovan rajan muodostumisen Pohjois-Irlannin ja Irlannin välille on pelätty aktivoivan koko saaren kattavaa Irlannin tasavaltaa ajavat IRA-henkiset.

Muisto elää edelleen menneistä ajoista, jolloin uskonnolliset ja poliittiset kiistat olivat väkivaltaista arkea ja koko Länsi-Belfast kulki varpaillaan.

– Tälläkin alueella on muistoja. Yksi lojalistiaktiiveista asui tällä kadulla. Yhden naapuritalon rouvan aviomies ammuttiin, Linda Smith muistelee.

Elämä on muuttunut rauhallisemmaksi, mutta tietty varovaisuus on jäänyt elämään.

– Täällä on oppinut pitämään huolta vain omista asioistaan, laittamaan oven kiinni, olemaan puhumatta politiikasta ja uskonnosta tai poliisille. Itselläni ei ole minkäänlaista ongelmaa uskontojen välillä. Lapsentyttäreni on katolinen.

Muraalien voimannäyttö

Tilanne on ulkopuolisen silmin erikoinen. Turistibussit kulkevat Shankill Roadia pitkin näyttämässä aluetta. Yksityiset opastaksit turisteineen pysähtyvät sotilasmuraalien eteen.

Oppaana toimiva taksinkuljettaja osoittaa kahta lojalistien puolisotilaallisen joukon sotilasta kuvaavaa muraalia.

– Mene sinne väliin. Voit huomata, että heidän kivääriensä piiput osoittavat sinua kohti. He seuraavat sinua minne tahansa, milloin tahansa, opas sanoo ja poistuu.

Auki jää, oliko kommentti huomio vai hienovarainen kertomus voimannäytöstä.

Osoitus pinnan alla edelleen olevasta voimasta, jos jotain tapahtuu. Jotkut ovat menettäneet uskonsa politiikkaan jopa omalla puolella.

– Jos kysyt tällä puolella muuria miten ihmiset äänestivät, he sanovat äänestäneensä brexitin puolesta. Muurin toisella puolella kaikki varmaan sanovat äänestäneensä EU:ssa pysymisen puolesta, sanoo Gareth McCullough.

– Poliitikot ovat päättäneet sellaisia asioita, joita ei haluta kuulla. He eivät uskalla näyttää täällä enää naamaansa. Millään ei ole väliä. Brexit-ero on todennäköisesti vain väliaikainen. Viiden vuoden kuluttua tilanne voi olla aivan toisenlainen ja Irlanti yhdistyä. Hallitus on myynyt meidät.

Muistan kun koko katu oli tulessa

Rauhanlinjan toiselle puolelle Falls Roadille siirryttäessä muraalit muuttuvat. Seiniä koristaa nälkälakossa vankilassa kuolleen poliitikko Bobby Sandsin seinän kokoinen kuva. Kuolleista tasavaltalaisarmeijan jäsenistä käytetään nimitystä "vapaaehtoinen".

– En usko, että ketään täällä oikeasti kiinnostaa mitä brexitin vuoksi käy. Tämä kaikki on vain poliitikkojen höpinää, rauhanlinjan kupeessa asuva Liam Duffin sanoo.

– Olen kasvanut tällä kadulla. Täällä oli silloin kaiken aikaa 60–70 brittisotilasta. Meitä tarkastettiin koko ajan. Olen ollut täällä, kun koko katu oli tulessa, sanoo puolestaan Patrick Pyper.

Rauha on maassa lauantaisena iltapäivänä. Menneinä vuosikymmeninä kaikki oli toisin.

Pyperin mukaan monen tasavaltalaisten teon takana oli oikeuksien puuttuminen.

– Silloin vastarinta lähti protesteina kansalaisoikeuksien takia. Täällä ei saanut töitä, jos oli väärä uskonto.

Sittemmin tilanne on parantunut.

– Elämä on aivan toisenlaista, mutta työllisyys on aina konstikasta.

Pyper suhtautuu skeptisesti mahdollisen kovan rajan nousemisen tuomiin ongelmiin. Joku on väläytellyt, että brittiarmeija palaisi rajatarkastuksia hoitamaan.

– En usko, että palaamme vanhaan aikaan, jolloin kaduilla oli sotilaita. Brittihallitus tietää, että siitä tulisi jälleen ongelmia.