Kolumnit

Eduskunnasta: Ikääntyessäkin turvallinen elämä

Olen saanut kuulla monta tarinaa ikääntyneiden yksinäisyydestä ja huolista, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Myös eläkkeelle jääminen voi olla dramaattinen hetki. Silloin katkeavat työterveyspalvelut ja ihminen voi jäädä yksin, mahdollisesti laskevan toimintakyvyn ja muuttuvan arjen kanssa.

Kainuukin tarvitsee ennaltaehkäisevän joukkueen, joka tarttuu myös eläkeläisväestön asioihin. Ihmiset kaipaavat viestiä, että heidän hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita. Järjestöt tekevät tässä hyvää työtä, mutta yhteiseen työhön tarvitaan myös julkisen palvelun vastapuoli.

Useilla hyvinvointialueilla on käynnistelty seniorineuvolatoimintaa, jossa eläkkeelle jäävistä napataan kiinni heti eläköitymisen jälkeen. Näin vältetään tilanne, jossa vasta lain velvoittamana seitsemänkymmentäviisi vuotta täytettyään kysytään, vieläkö osaat ajaa autolla tai kuinka selviydyt arkisista toimista.

Näkemissäni luonnoksissa seniorineuvolan toimintamalliksi on listattu seuraavia tavoitteita: hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, kansansairauksien ennaltaehkäisy, matalan kynnyksen tuki, ikääntymiseen liittyvät kysymykset sekä riskitekijöiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa. Ja asiakasryhmiksi on määritelty eläkeläiset ja mahdollisesti myös omaishoitajat.

Ennaltaehkäisevästä seniorineuvolatoiminnasta arvioidaan rakentuvan merkittävät kustannussäästöt pidemmällä aikavälillä. Palvelun arvioidaan voivan ehkäistä ikäihmisen tarvetta siirtyä kotipalvelun piiriin, jolloin kustannussäästöä kertyisi noin 30 000 euroa vuodessa/henkilö. Myös arviot erilaisten murtumien ja vammojen ennaltaehkäisemisestä ovat taloudellisesti merkittäviä.

Lonkkamurtuma aiheuttaa keskimäärin 30 000 euron kustannuksen/henkilö vammaa seuranneena vuonna. Arvio sisältää hoidon ja kuntouksen aiheuttamat kulut; leikkaushoito, sairaalahoito, lääkehoito, apuvälineet ja kotihoito. Jos aiemmin kotona asuva ikäihminen siirtyy hoiva- tai palveluasumisen piiriin kulut lähes kaksinkertaistuvat. Jos tapaturmia voitaisiin vähentää vaikka 10 prosentilla, säästöt olisivat merkittävät.

Ikääntymisestä puhuttaessa unohdetaan liian usein myös arvokeskustelu. Olisi hyvä yhdessä miettiä, miten käy, kun vanhenemme, kuka meitä auttaa ja millä tavalla. Aina puhutaan, ettei rahat riitä. Olisikin hyvä miettiä, onko palveluissamme enemmän niitä inhimillisestikin toimivampia elementtejä, jotka auttavat ennaltaehkäisemään kalliiden ongelmien syntymistä vai keskitymmekö vain korjaavaan työhön, jonka hintalappu on aina korkeampi.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja Suomussalmelta.