Eduskunnasta: Kiitosvärien ja banaanien vaihduttava palkankorotukseen

Hyvinvoinnin ja kasvatuksen ammattilaiset ovat uupuneita. Ellemme onnistu kääntämään kehityksen kulkua, niin meiltä loppuvat elintärkeät ammattilaiset. Miten maa, joka kuuluu maailman vauraimpiin ja tasa-arvoisimpiin, on onnistunut pitämään näin huonosti huolta hyvinvointipalveluistaan ja niiden tekijöistä?

Syy löytyy viime vuosikymmenen aikana harjoitetusta talouspolitiikasta, jatkuvista säästöistä ja sopeutuksista.

Suomen julkisten alojen työvoimapula ei ratkea hyvän mielen kampanjoilla. Ongelmat ei korjaannu valaisemalla rakennuksia kiitosväreillä tai jakamalla lahjabanaaneja. Julkisen sektorin palkkaohjelma on ainoa kestävä tapa korjata kokonaisuutta pitkäjänteisesti.

Aina, kun on kyse naisvaltaisten alojen työtaistelusta, tuntuu olevan väärä ajankohta. Kaikki julkisen sektorin naisvaltaiset alat ansaitsevat palkkansa.

Sekin tuntuu unohtuvan, että työntekijöiden nettopalkasta suurin osa palautuu jo nyt suoraan takaisin yhteiskunnalle, esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen hintoihin sisältyvien verojen kautta.

Leijonanosan tilipussista lohkaisevat esimerkiksi asuminen, auton käyttö ja päivittäistavarat. Myös naisvaltaisille aloille haetuista palkankorotuksista palautuisi valtiolle ja kunnille veroina ja veronluonteisina maksuina yli puolet.

Nämä ihmiset ovat hyvinvointivaltiomme peruskivi. Heihin voimme tukeutua elämän eri vaiheissa, syntymästä nuoruusvuosiin, aikuisuuteen ja ihmiselämän viimeisiin hetkiin.

Sosiaali- ja terveyssektori, palvelualat, keittiötyö, siivousala ovat kaikki matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja. Naiset tekevät päivät, usein myös illat ja viikonloput, raskasta, matalasti palkattua työtä. Tämän jälkeen he usein myös hoitavat kodin ja lapset, hoivaavat vanhempiaan, joskus appivanhempiaankin. Tämäkin vie voimia, mutta siitä puhutaan harvoin.

Palkkaus ei toki ole ainoa ratkaisu, vaan hyvinvointipalveluissa tarvitaan myös parannuksia työoloihin ja johtamiseen.

Ja aina on heitä, jotka sanovat, ettei voida maksaa, koska sittenhän myös puhtaanapito, ruokahuolto, palvelusektori, ja muut osaajat vaativat lisää liksaa ja me menemme konkurssiin, kun rahaa ei ole.

"Kuluneina viikkoina on hyvin voitu nähdä, että rahaa löytyy, jos on tahtoa korjata asioita."

Kuluneina viikkoina on hyvin voitu nähdä, että rahaa löytyy, jos on tahtoa korjata asioita. Ja kai ulkoisen turvallisuuden vahvistamisen lisäksi sisäiselläkin turvallisuudella ja yhteiskuntarauhalla on jokin arvonsa, vai onko? Onko ne liian "pehmeitä ratkaisuja", kovien arvojen maailmassa, eikä niiden eteen olla valmiita veroja maksamaan.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton suomussalmelainen kansanedustaja.

Julkisen sektorin palkkaohjelmaon ainoa kestävä tapa korjatakokonaisuutta pitkäjänteisesti.

Aina, kun on kyse naisvaltaistenalojen työtaistelusta,tuntuu olevan väärä ajankohta.