Eduskunnasta: Koko Suomi liikkeelle, myös Kainuu ja Itä-Lappi

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Kuhmosta.

Koronakurimuksen jälkeen pohditaan joka taholla, miten Suomi saadaan uudelleen nousuun. Hallituksen tämän viikon lisätalousarvioesityksen teemana on koko Suomi liikkeelle. Esityksessä Pohjois-Suomen painopiste on talouden elvyttäminen tie- ja raideliikenteen investoinneilla.

Koska hallituksen tavoitteena on julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainotavoitteesta kiinni pitäminen, on tärkeää ottaa esille, miten saadaan valtiolle lisää suoria tuloja kasvavien menojen maksamiseen. Pelkillä veronkorotuksilla ja leikkauksilla ei tätä valtavaa julkisen talouden vajetta saada katettua.

Suomen valtion kansallisvarallisuutta ovat valtion metsät ja ne sijaitsevat pääosin Kainuussa ja Lapissa. Valtio omistaa noin puolet Kainuun ja Itä-Lapin talousmetsistä, joten kysymys kuuluu, miten saadaan näiden alueiden puuraaka-aineen jalostusarvo hyödyttämään alue- ja kansantaloutta.

Olen jo vuodesta 2015 saakka esittänyt uusien biotuotetehtaiden rakentamista raaka-ainevarantojen keskelle, Paltamoon ja Kemijärvelle. Valtiolla on suurena raaka-aineen omistajana oikeus ja velvollisuus osallistua investointeihin. Sen tehtävänä on edistää ja vahvistaa alueiden mahdollisuuksia. Valtion rooli uusien tehdasinvestointien realisoitumisessa Paltamoon ja Kemijärvelle on ratkaisevan tärkeä.

Näiden tehdashankkeiden merkitys Suomen kansantaloudelle on suuri, jos valtio on merkittävänä omistajana molemmissa tehdasyhtiöissä. Tämä johtuu siitä, että tällöin tehtaiden käyttökatteesta saadaan vuosittain vähintään satojen miljoonien eurojen tulot valtion kassaan. Lisäksi, kun valtio omistaa noin puolet jalostettavasta puuraaka-aineesta, tulee paremman puun tehdashinnan kautta lisää tuloja valtiolle.

Paltamon ja Kemijärven tehtaiden suunniteltu tuotantomäärä on yhteensä 1,3 miljoonaa sellutonnia. Kestävän kuitupuun hakkuumäärän mukaan, Pohjois-Suomeen on mahdollista rakentaa kolme uutta biotuotetehdasta, joiden tuotantomäärä on 600 000 – 700 000 sellutonnia / tehdas.

Tällä hetkellä Kainuun ja Itä-Lapin havu- ja koivukuitupuut viedään jalostettavaksi pitkien matkojen päähän alueiden ulkopuolelle. Kuljetuksen maksavat metsänomistajat alentuneena kantohintana ja korjuu-urakoitsijat alentuneena korjuutaksana.

Voidaan perustellusti kysyä, onko mitään järkeä kuljettaa kuitupuut esimerkiksi Kuhmon ja Suomussalmen perukoilta tai Savukosken kairoilta jalostettavaksi meren rannalle Kemiin, Ouluun tai Pietarsaareen?

Hiilijalanjäljen minimoinnin on oltava tehtaiden suunnittelun lähtökohtana. Kun jalostus tehdään raaka-ainevarantojen keskellä, pystytään kuljetuksen aiheuttama hiilijalanjälki minimoimaan verrattuna siihen, että puuraaka-aine kuljetaan kauas Kainuun tai Itä-Lapin ulkopuolelle juna- tai rekkakuljetuksena. Valtion maksettavaksi tulee myös infran kulumisen kustannukset.

Näiden tehdashankkeiden realisoitumisen myötä aluetalous ja kansantalous saavat pääomaa, jolla voidaan paikata kansantalouteen syntynyttä kestävyysvajetta sekä rahoittaa esimerkiksi kaikkien suomalaisten tarvitsemia palveluja, koulutusta ja uusia kehityskohteita.

Valtiolla on suurena raaka-aineen omistajana oikeus ja velvollisuus osallistua investointeihin.

Valtion rooli uusien tehdasinvestointien realisoitumisessa Paltamoon ja Kemijärvelle on ratkaisevan tärkeä.