Eduskunnasta: Suomen turvallisuuspolitiikan pitkää linjaa
Eduskunta päätti historiallisen yksimielisesti Natoon liittymisen puolesta äänin 188–8. Käytin aikaa harkintaan ja punnitsin perusteellisesti oman Nato-kantani. Kaiken saadun tiedon pohjalta päädyin kannattamaan jäsenyyttä.
On syytä tehdä laaja katsaus Suomen turvallisuuspoliittiseen historiaan ymmärtääksemme turvallisuuspolitiikkamme taustoja. Suomi on aina hakenut tukea ja ystäviä lännestä. Itsenäisen Suomen alkuaikoina Suomi hapuili vahvasti Saksan suuntaan, mutta ensimmäisen maailmansodan tapahtumat päättivät asian toisin. Suomi jäi yksin.
1920-luvun alussa nousi hetkelliseksi suunnaksi niin sanottu reunavaltiopolitiikka. Suomessa koetettiin samankaltaisuutta Venäjästä irrottautuneiden valtioiden kanssa. Ulkoministeri Rudolf Holsti hakikin vahvaa nojaa Suomen yhteistyökumppaneiksi Puolasta, Virosta ja Latviasta.
Solmittiin jopa Varsovan sopimus Holstin toimesta maaliskuussa 1922, joka kaatui Suomen eduskunnassa ja vaati koko Suomen hallituksen eron. Suomi jäi jälleen yksin.
Reunavaltiopolitiikasta luovuttiin 1935 ja suunnattiin Pohjoismaiseen yhteistyöhön. Erityisesti Ruotsin kanssa yhteistyö tuntui luontevalta.
Tätä turvallisuuspolitiikan perintöä on tänäkin päivänä pidetty yllä. Pohjoismaat ovat olleet Suomelle sopiva viitekehys turvallisuuden ja yhteistyön saralla. Jaamme Pohjoismaiden kesken saman turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön.
Talvi- ja jatkosota muuttivat taas suuntaa. Olimme jälleen kerran jäämässä yksin.
Sotien jälkeen Suomi pyrki puolueettomuuteen, Neuvostoliiton pakottamana, sodan hävinneenä osapuolena. Mutta itsenäisyys säilytettiin taitavalla politiikalla. Kylmän sodan ja Kekkosen valtakauden aikana jouduimmekin tasapainottelemaan idän ja lännen välillä.
Paasikivi aloitti linjan, joka on näihin päiviin saakka tähdännyt Suomen länsiyhteistyön syventämiseen. Kekkosen aikana saatoimme pienin, mutta vakain askelin suunnata vielä vahvemmin länteen.
Finefta- ja EEC-sopimukset sitoivat Suomen ensi kertaa taloudellisesti ja poliittisesti länsimaiden kanssa yhteen. Euroopan neuvostoon liityimme Koiviston aikakaudella vuonna 1989. EU:n jäseneksi menimme vuonna 1994 kansanäänestyksen pohjalta.
Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana sotilaallinen liittoutumattomuus korvattiin Nato-optiolla. Alkoi näyttää, ettei Suomi ole enää yksin.
Nyt olemme tilanteessa, jossa Venäjään ei voi luottaa ja kumppaneita tarvitsemme välttämättä myös sotilaalliseen puolustukseen lännestä. Ratkaisujen pitää palvella kansan etua ja turvaa.
Suomen itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja vapauden kannalta oli oikea ratkaisu tässä tilanteessa hakea Nato-jäsenyyttä.
Suomi ei jää enää yksin.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Kuhmosta.
Kommentit
Jätä kommenttiJätemylly
22.5.2022 15:37
Kyllä keskustanuoret ja vihreät osaavat katsoa tulevaisuuteen. Kannattamiseen arvoinen asia.
Pentti Kettunen ex-kansanedustaja ps. KAJAANI
21.5.2022 9:20
Keskustanuorten kannabis-kannanotto oli todella tyrmistyttävää. Eikö emopuolue – Suomen Keskusta rp. ala puuttua tällaiseen menoon?
Haluaako keskusta todella Suomesta Euroopan Meksikon, jossa huumekartellit taistelevat reviireistään ja ihmisiä tapetaan yön pimeydessä?
Ota Sinä Tuomas tämä asia esille siellä kepun johdon kesken ja puuttukaa hyvät ihmiset ennen kuin on liian myöhäistä!
Keskustalainen
21.5.2022 20:17
Olen täysin samaa mieltä.Jos tällaisella teemalla Keskusta meinaa edetä,ei vaikuta hyvälle!jäitä hattuun nuoret ja Keskusta.
Nikelli
20.5.2022 11:26
Kiitos Tuomas kun äänestit Natoon liittymisen puolesta Ainoa oikea ratkaisu meille.
Tekoja puuttuu keskustapuolueelta
20.5.2022 10:40
Maanviljelijöiden ahdinko on jo jatkunut vuosia. Keskustapuolue on hallituksessa viimeiset 7 vuotta.
Miksi keskustapuolue ei ole ehtinyt tänä aikana korjata tätä ongelmaa kuntoon?
Höpöheinää
21.5.2022 10:02
Kannbiksessa olisi Kainuunkin tulevaisuus, meillä on vain liian ahtaat asenteet!
tyrmistynyt
20.5.2022 14:04
Kyllä kannabis puhelut tulee keskustapuolueeseen vaikuttamaan. Miksi vanhemmat ovat hiljaa,vielä maataloustuki pitäisi saada kasvattamiseen. Tosi surullista.