Kolumnit

Eduskunnasta: Yhteisöllisyyttä ja korjaavaa työtä

Kirjoittaja on suomussalmelainen vasemmistoliiton kansanedustaja.

Suomessa on näköalattomuus ja rähiseminen muodissa. Ihmetellään, miksi nuorten on vaikea nähdä tulevaisuutta koronapandemian jälkeen ja mieli on maassa.

Kun hetken seuraa uutisointia tai sosiaalista mediaa, milloin minkäkin asian tai ihmisen kimpussa, ymmärtää, että positiivisuutta ja tulevaisuuden uskoa on vaikea tavoittaa, jos ympäröivä maailma suoltaa pelkkää omaa pahaa oloaan ulospäin.

Kun et tapaa kuukausiin kunnolla ystäviä, jaa elämää tärkeiden ihmisten kanssa, niin ei sitä jaksamista vahvista "elämä internetin ihmeellisessä maailmassa".

Koronan jälkihoidosta pitää puhua, vaikka pandemiaa ei ole selätetty ja sen hallintaankin tarvitaan edelleen toimia. On tosiasia, että nuorisomme maksaa korona-ajasta kovaa henkistä hintaa. Ei pidä ajatella, että vähättelisin muiden haasteita ja ongelmia, päinvastoin. Mutta lasten ja nuorten elämässä vuosi/kaksi vuotta on pitkä aika elää rajattua ja suljettua elämää.

Kriisi on vaikuttanut nuoriin, niin perheisiin kohdentuneiden taloudellisten ja henkisten paineiden kuin etäopetusjaksojen ja tukipalveluiden puutteiden kautta. Oppilas- ja opiskelijahuolto on luonteva avunlähde matalan kynnyksen palveluihin nuorten omassa ympäristössä. Tarve on ylittänyt tarjonnan koko kriisin ajan.

Kunnat arvioivat, että lastensuojelun asiakkaiden on ollut vaikea saada koulutoimen tai oppilashuollon palveluita jopa 56 prosenttia kunnissa. Lasten- ja nuorisopsykiatrian saatavuus oli tätäkin haastavampaa, eli vaikeuksia 62 prosenttia kunnista.

Yhteisöllisyys ja ihmissuhteet ovat olennaisia pandemian henkistä jälkihoitoa mietittäessä. Olemme kaikki reagoineet pandemiaan eri tavoin. Eristäytymisen seurauksia ihmisten arjessa ja esimerkiksi koulumaailmassa syntyneitä oppimisvajeita on kyettävä korjaamaan.

Jälkihoito vaatii moniammatillista yhteistyötä sekä yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Myös lapsiperheiden tilanne on haastava. Tarvitaan työtä perheiden parissa, ihmisiä, jotka voivat auttaa arjessa sekä taloudellista tukea, joka varmistaa, että erityisesti pikkulapsivaiheeseen painottuva lapsiperheköyhyys saadaan taittumaan.

Työtä on valtavasti jokaisessa kunnassa kaikenikäisten ihmisten ja erilaisten haasteiden parissa ja siihen työhön tarvitaan meitä jokaista, siitäkin huolimatta, että erään puolueen kuntavaalimainonnassa nakataankin toiset toimijat epädemokraattisesti roskakoriin. Ehkä todellisia ongelmakohtia ei siellä ole vielä havaittu, kun vaalikuviksi nousee demokratialla irvailu.

Toivotan heidätkin tervetulleeksi pandemian jälkeiseen korjaustyöhön, savottaa riittää kyllä kaikille!