Kainuu

Eläinlääkäreistä on kova pula – katso videot ja kuvareportaasi kainuulaisten eläinlääkäreiden arjesta

Julkaistu: 17.5.2022 klo 9:01

Eläinlääkäreistä on pulaa ympäri maata, ja uusia kunnaneläinlääkäreitä on vaikea houkutella Kainuuseen. Kainuun Sanomat seurasi eläinlääkäreiden työpäivää, ja mukaan mahtui potilaita vasikoista metsästyskoiriin.

Eläinlääkäri Reetta Lehtinen (keskellä) nukuttaa vasikat ennen nupoutusta Eeva Korhosen (vasemmalla) ja Esa Kemppaisen avustuksella. Kuva: Ronja Koskinen

Reetta Lehtinen (vasemmalla) ja maatilan omistaja Jouni Tolonen odottelevat vasikan nukahtamista. Eläinlääkärin työ voi olla myös vaarallista, jos esimerkiksi naudat tai hevoset pääsevät potkaisemaan. Kuva: Ronja Koskinen

Tuotantotiloilla hygienia on erittäin tärkeää, ja ulosteet pestään huolellisesti pois paikasta toiseen siirryttäessä. Maatilalle saavuttaessa vaihdetaan aina tilan omat saappaat ja suojavaatteet. Kuva: Ronja Koskinen

Reetta Lehtisen työvälineet kulkevat autossa mukana. Ajomatkat ovat välillä pitkiä ja yksinäisiä, mutta perillä odottavat mukavat asiakkaat. Kuva: Ronja Koskinen

Tarvittavat lääkkeet ja välineet ovat aina käden ulottuvilla. Vasikat rauhoitetaan ennen nupoutusta. Kuva: Ronja Koskinen

Päivän aikana Reetta Lehtinen nupoutti monta vasikkaa. Yksi potilaista kuorsasi erittäin äänekkäästi nukutuksessa. Kuva: Ronja Koskinen

Sarven alueelle laitetaan ensin puudutusainetta, eikä toimenpide tee vasikalle kipeää. Kuva: Ronja Koskinen

Nupoutuksessa sarven aihiot poistetaan polttamalla kuumalla raudalla. Sarvet poistetaan, jotta lehmät ovat turvallisempia niin ihmisille kuin myös toisilleen. Kuva: Ronja Koskinen

Vuosikatselmuksessa Reetta Lehtinen (keskellä) käy yhdessä Eeva Korhosen (vasemmalla) ja Esa Kemppaisen (oikealla) kanssa katselemassa läpi maatilan rakennukset ja eläimet. Kuva: Ronja Koskinen

Reetta Lehtinen haaveili jo pienenä tyttönä eläinlääkärin ammatista. Nykyisin hän työskentelee pääsääntöisesti suureläinten parissa. Kuva: Ronja Koskinen

Marko Bogdanoffin (vasemmalla) vastaanotolla käy paljon metsästyskoiria. Markus Moilasen (oikealla) jämtlanninpystykorva Selma oli katkaissut etuhampaansa. Kuva: Ronja Koskinen

Marko Bogdanoff poistaa Selma-koiralta katkenneen hampaan. Eläinlääkärin työ on käsillä tekemistä, ja toimenpiteet vaativat tarkkuutta ja usein myös voimaa. Kuva: Ronja Koskinen

Klinikkaeläinhoitaja Jere Kaltio lohduttaa pökkyräistä Selmaa. Kuva: Ronja Koskinen

Marko Bogdanoffin (vasemmalla) vastaanotolla käy paljon pentuja rokotuksia varten. Jukka Heikkisen (oikealla) bretoni Lempo on vielä autuaan tietämätön lähestyvästä piikistä. Kuva: Ronja Koskinen

Jere Kaltio asettaa Daisy-koiralle tipan ennen leikkausta. Kuva: Ronja Koskinen

Jere Kaltio (vasemmalla) ja Marko Bogdanoff leikkaavat Daisyn märkäkohdun pois tottunein ottein. Kuva: Ronja Koskinen

Daisyn elintoimintoja mitataan kieleen asetettavan anturin avulla. Kuva: Ronja Koskinen

Klinikkaeläinhoitaja Jere Kaltio kantaa nukkuvan Daisy-koiran autoon leikkauksen jälkeen. Kuva: Ronja Koskinen

Merja Kyllönen (vasemmalla) ja Jere Kaltio nostavat 70 kiloa painavan leonberginkoira Röllin punnittavaksi. Kuva: Ronja Koskinen

Merja Kyllösen Rölli on lempeä jättiläinen. Leonberginkoirat ovat laumanvartijarotu. Kuva: Ronja Koskinen

Eläinlääkäri Reetta Lehtisen työpäivä alkaa kiireellisellä keikalla, kun hänet soitetaan hoitamaan poikimahalvauksen saanutta lehmää Suomussalmella.

Ajokilometrejä tulee huimasti lähes päivittäin, kun Lehtinen ajaa Hyrynsalmelta syrjäisille maatiloille. Lehtinen on Hyrynsalmen…

Tämä sisältö on vain tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tutustu 2 viikkoa maksutta »

Muut tilausvaihtoehdot

Kirjaudu tästä »

Tutustumistilaus päättyy automaattisesti. Tilaus sisältää verkon maksulliset sisällöt ja digitaalisen näköislehden.

Tämä sisältö on vain tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Lisää samasta aiheesta