Paikallisuutiset

Elinvoimainen raakkukanta elää ehkä vain yhdessä Kainuun vesistössä – uusi raakkustrategia linjaa, miten kannan elinvoimaisuutta voitaisiin parantaa

Nuottijoki tulisi saattaa suojelun piiriin, ehdotetaan raakkukannan suojelustrategiassa.

Kainuussa on Oulujoen vesistöön kuuluvien virtavesien lisäksi raakkuja myös Iijoen vesistöön kuuluvissa joissa ja puroissa Suomussalmen ja Puolangan rajaseudulla.

Vasta valmistuneen jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategian ja toimenpidesuunnitelman tavoitteena on, että elinvoimaisia raakkukantoja on koko lajin luontaisella esiintymisalueella.

Välitavoitteeksi on asetettu, että nykyiset kannat säilyvät ja heikentyneiden kantojen elinkelpoisuus paranee.

Keskeistä on, että tieto raakkuesiintymistä ja elinympäristön tilasta tarkentuu, missä on Kainuussa tekemistä enemmän Iijoen latvavesillä. Tieto halutaan myös toimijoiden ja kansalaisten saataville.

Näin laji voidaan ottaa huomioon raakkuun vaikuttavissa valuma-alueiden maankäytössä. Heikentyneitä raakkupuroja ja -jokia tulee kunnostaa ja lisätä tutkimustietoa

Valtaosa Suomen tunnetuista raakkuesiintymistä sijaitsee pohjoisessa Luton, Kemijoen ja Iijoen vesistössä, mutta kanta voi hyvin enää muutamissa joissa. Pitkäikäiset raakkuyksilöt voivat kuitenkin sinnitellä heikentyneissä elinympäristöissä pitkään.

Suurimmassa osassa vesistöistä populaatiot ovat heikentyneet ja raakku on häviämässä. Elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen raakkukanta on harvinaisuus. Kartoitusten jatkaminen kuitenkin kannattaa, sillä viime kesänäkin uusia raakkuvirtoja löytyi toistakymmentä.

Kaikki Kainuun vesistöissä tavattavat simpukat eivät ole raakkuja. Raakku eli jokihelmisimpukka viihtyy nimensä mukaisesti vain virtavesissä. Jotta laji voisi lisääntyä, täytyy samassa vesistössä elää myös lohikaloja. Järvissä on omat simpukkalajinsa. Kuva: Arkisto/Juha Neuvonen

Kainuussa raakku tunnetaan Oulujoen vesistössä yhdeksästä joesta, joita tarkemmin on tutkittu viittä. Uusien raakkupopulaatioiden löytymistä pidetään mahdollisena.

Vain Nuottijoessa tavattiin myös hyvin pieniä simpukoita, millä perusteella joen kantaa pidetään alustavasti ehkä-elinvoimaisena. Nuottijoki tulisi saattaa suojelun piiriin esimerkiksi erityistä suojelua vaativan lajin rajauspäätöksellä, todetaan strategiassa.

Liete-, Muta- ja Varisjoessa populaation tila on todennäköisesti ei-elinvoimainen tai korkeintaan osittain elinvoimainen ja muissa joko kuoleva tai lähes hävinnyt.

Oravijoen, Löytöjoen, Siltapuron ja Alasenjoen populaatiot ovat niin heikossa tilassa, että niissä ainoa varteenotettava suojelutoimi on strategian mukaan nuorten simpukoiden laboratoriokasvatus ja istutus jokeen.

Heini-Tuomijoella ainoa kyseeseen tuleva toimi on kerätä joessa vielä olevat raakut kasvatuslaitokselle geenipankiksi. Humalajoen kanta on kuoleva.

Pidemmällä tähtäimellä kaikissa raakkuvesistöissä tarvitaan kunnostusta ja jokien luonnontilan palauttamista.

Iijoen vesistöalueelta tunnetaan 29 erillistä raakkujokea. Uusia populaatioita löydetään yhä lisää, ja strategian mukaan uusien populaatioiden etsintää tulee jatkaa. Haukiojalla populaation tila oli ehkä elinvoimainen ja Norssipurolla ei-elinvoimanen/osittain elinvoimainen.

Ala-Haapuanojalle istutettiin vuonna 2007 raakun väli-isäntänä toimineista kaloista irronnutta 20 000 pikkuraakkua. Muutaman vuoden jälkeen tehtyjen tutkimusten mukaan suurin osa istukkaista kuoli, mutta eivät kaikki.

Raakkukannan huonon tilan merkittävimpänä syynä lienee veden ja pohjan laadun riittämättömyys raakun nuoruusvaiheille. Tärkein huonoon vedenlaatuun vaikuttava tekijä on maa- ja metsätalous ja niiden aiheuttama kiintoaineiden ja ravinteiden kulkeutuminen vesistöön. Myös vesistöjen valjastus vesivoiman käyttöön on todennäköisesti vaikuttanut.