Kolumnit

Europarlamentista: Hajottamiseen on vastattava yhtenäisyydellä

Kirjoittaja on kuopiolainen keskustan europarlamentaarikko.

Venäjä on ollut viikkojen kuuma puheenaihe ja tulee valtaamaan keskustelualaa jatkossakin. Jännittynyttä Ukrainan kriisiä on pyritty purkamaan diplomatian keinoin, laihoin tuloksin.

Keskustelua Euroopan turvallisuudesta on käyty pääosin Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä, kuten maanantaina Genevessä ja keskiviikkona Venäjän ja Naton välisissä neuvotteluissa.

Euroopan unioni on ollut sivustakatsojan roolissa USA:n osallistavista vakuutteluista huolimatta.

Näin ei pidä olla, vaan EU:n on oltava Euroopan turvallisuusneuvottelujen ytimessä.

Venäjä on suurieleisesti vaatinut "turvatakuita" länneltä siitä, ettei Nato enää laajene itään. Putin hakee näin paluuta kylmän sodan aikaisiin etupiireihin, vastustaen etupäässä Ukrainan ja Georgian liittymistä puolustusliittoon.

Venäjällä toki tiedetään, että länsi ja Nato eivät voi suostua näihin vaatimuksiin. Suomessa uhkailut ovat muuttaneet asenteita päinvastaiseen suuntaan kuin Venäjä tavoittelee, mikä näkyi tasavallan presidentin erittäin kriittisessä ja linjakkaassa uudenvuoden puheessa.

Kriisin ja epävarmuuden lietsonnalla Venäjä on saanut lännen ja Yhdysvaltojen huomion kiinnitettyä itseensä sekä kutsun näyttäviin neuvottelupöytiin vahvistamaan ehtojaan ja määrittelemään keskustelun etenemisen. Venäjällä tämä sataa Putinin voittojen laariin, mutta nähtäväksi jää vahvistuuko Venäjä kansainvälisesti.

Venäjän tavoitteena on pitää Naton joukot mahdollisimman etäällä rajoistaan. Mikäli Venäjä käynnistäisi suoran hyökkäyksen Ukrainaa kohtaan, tulisi seuraus olemaan Naton pääsihteeri Stoltenbergin lausuntojen mukaan juuri päinvastainen.

Nyt pelataan suurvaltapolitiikassa pitkää väsytystaistelua, kunnes kaikki osapuolet joutuvat joustamaan. On epätodennäköistäkin, että Venäjä aloittaisi suoran sodan Ukrainaa vastaan, sillä seuraukset olisivat kivuliaat Venäjälle niin taloudellisesti, sisäpoliittisesti ja kansainvälisesti.

Venäjän tavoittelee Euroopan hajaannusta ja sisäisiä jakolinjoja.

Epävarmuus ja valtapelin aiheuttamat jännitteet lisäävät ymmärrettävästi eurooppalaisten huolta, joka näkyy myös kasvavana Nato-keskusteluna muun muassa Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa. Euroopan turvallisuustilanteen järkkyminen vahvistaa tarvetta EU:n turvallisuusyhteistyön kehittämiselle, mikä onkin yksi unionin puheenjohtajakauden aloittaneen Ranskan keskeisistä poliittisista painopisteistä.

Venäjän tavoittelee Euroopan hajaannusta ja sisäisiä jakolinjoja. Sitä suuremmalla syyllä eurooppalaisten on pystyttävä niin kansakuntina kuin unionina osoittamaan malttia ja yhtenäisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.